Eräät tytöt, joiden kanssa en ole ennen ollut pajoa tekemisissä, olivat kivaa seuraa lauantaina. Aloin itkeä kun he sanoivat minua kauniiksi! Se oli uskomattoman hieno tunne, mulla on aina ollut niihin tyttöihin pieni alemmuuskompleksi, ja nyt ne kehuivatkin minua vaatteita ja kynsiä myöden. En enää suostu ajattelemaan näistä tytöistä pahaa ajatusta, hyvät teot ja sanat on korvaamattomia.
Sunnuntainakin syömiset menivät ihan hyvin, koko päivän oli silti aika huono fiilis. Menin ulos kavereiden kanssa, mutta samassa porukassa oli vähän oudompia tyyppejä ja halusinkin heti kotiin. Sitten vain makasin kotona ja mietin kaikkea.
Joka päivä mä mietin mitä merkitystä mun elämällä on. Mä oon turha. Ja läski. Mä oon niin syvällä tässä, ettei ole paluuta. Oon yksin mun omassa maailmassa enkä näe syytä tai keinoa toimia kuin muut. Mä olen täällä ja täällä saa ja ei saa syödä eri asioita kuin siellä muualla. Niillä muilla on ihan hyvä olla siellä, mä en vain ole sen arvoinen.
Mä en tahdo ruokaa, en tahdo mennä syömään sitä. Onko mun pakko? Jos en mene, laihdun, mutta joku saa musta otteen. Tahdon olla myös terve.
Illalla menin uudestaan ulos.
"Mikä fiilis?" L kysyi
"aika ulkopuolinen"
hetken kuluttua yksi tyttö kysyy:
"Miksi sä olet yksin?" En osaa vastata.
Tänään maanantaina aloitin sen SGD:n! Tähän mennessä on kertynyt jo 365kcal, mutta pitää pysyä vahvana. Olen ollut tänään jo lenkilläkin (joka jäi helteen takia alle 3km), joten pieni heitto ei maailmaa kaada.
 |
| Ihan itte kirjasin vihkoon. Huono laatu... |
Kaivoin shortsit kaapista esiin ja olen iloinen näihin laventelin värisiin. Ostin ne viimevuonna koossa 36, muistaakseni kaupasta oli pienemmät koot loppu. Näitä shortseja on ihana pitää, koska ne ovat hiukan isot, mistään ei pursu mitään!
Ps. Meillä menee kokoajan sähköt, ukkostaa <3
Pps. Oon niin ilonen, että meillä on rypäleitä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit?