Nollausviikonloppu ja uudet huolenaiheet

Hei taas.
Perjantaina en kuntoillut sitten hetkenkään vertaa ja juhlienkin suunnittelu jäi vähille.
En muista mitä silloin tein, enkä mitä söin. En merkinnyt muistivihkooni, vaikka pitäisi.
Kuitenkin luulen, että kalorit pysyi ainakin 600kcal alapuolella (raja perjantaille 580kcal).
L jäi yöksi.

Lauantai oli jotain todella hienoa!
Alkupäivä meni vähän stressatessa ja jännittäessä, kävin kaupassa ja hankin juomat, tein taikinan cocktailpaloja varten ja laitoin itseni valmiiksi.
Ensin meidän mökille saapui minä ja pari muuta tyttöä, pikkuhiljaa loput kaverit ja tuplasti sellaisiakin, joiden tulosta päätin vasta illan aikana.
Minä tarjosin aluksi tytöille kana-papu-rucola salaattia ja ne rakastivat sitä! 
"Oot niin ihana kun jaksat kokata meille!"
"Tää on ihan loistavaa, saanko tän reseptin?"
Ihanaa kuulla kehuja, niiden ruokien eteen kun tein ihan hirveästi töitä.
Myöhemmin tarjosin niitä cocktailpaloja, jotka siis paistoin vasta siellä mökillä.
Ihania mausteisia voitaikinapipareita. Päätin syöväni väin yhden, mutta otinkin pari enemmän, kai?
Makeana herkkuna painoin cocktailtikkuun cantaloupe-melonin paloja ja mansikoita, päälle valutin tummaa ja valkoista suklaata.
Niitäkin rakastettiin ja minullekin hedelmäherkku maistui. 
En jaksanut laskea lauantaina kaloreita.
Nyt saunajuomastasta katsottuani tiedän, että yhdessä siiderissä on 200kcal...
Join lauantaina kymmenen juomaa. Herranjestas...
Ilta olikin sitten sen mukainen! 

Jumaliste, että alkoholi voikin tehdä tälläisestä väsyneestä angstisesta tyypistä sosiaalisen ja iloisen!
Aiemmin kun se alkoholi ei ole sitä temppua tehnyt.
"Tiedättekös tytöt miten mansikoista saa seksikkäitä?" -kaveripoika, josta aiemmin kerroin nähneeni unta.
"Mansikat on kuule seksikkäitä yksinkertaisesti niin että mä syön ne!"-minä
"No.. no totta muuten! Totta!" -se sama kaveripoika.
Olin niin kikseissä tosta hetkestä.
Koko ilta ja yö vaan tanssittiin, naurettiin, otettiin kuvia, sekoiltiin ja nautittiin hyvästä porukasta.
Kellekkään ei tullut paha olo, ketään ei riidellyt.
Mulla ja L:llä oli omat draamat, mutta vain hetken, enkä jaksa välitää..

Sunnuntainakaan en laskenut kaloreita mutta kyllä ne siellä alle 1000kcal pysyi.
En syönyt aamupalan jälkeen kuin muutamia sipsejä ja karkkeja, yöllä L:n luona olo olikin sen mukainen.
L onneksi arvasi mistä oli kyse ja vei mut syömään iltapalaa.
Otin ehkä puoli desiä fitnessmuroja plus maito, muuta en pystynyt syömään.
No mutta sehän olikin darrapäivä, ainakin olevinaan.

Noh, päivällä kävimme L:n kanssa kaupungilla, löysin ihania kynsilakkoja!
L vaati tarjota minulle subwaystä lounasta, otin 15cm vegesubin ilman kastiketta. 
Kun aloimme syömään, minulle iski kauhea ahdistus. Keskellä kuhisevaa kauppakeskusta syöminen sai hengen kulkemaan vaikeammin ja yritin vain käpertyä kokoon ja unohtaa missä olimme.
Häpeän syödä julkisilla paikoilla. Minä todella häpeän.
Ketään ei saisi nähdä sitä, ei ketään liian ulkopuolinen.
Ne katsoo mua ja toteaa, että joku läski tyttö siellä pikaruokalassa mättämässä...
Lopulta sain subini syötyä, minulla meni kaksi kertaa niin kauvan kuin L:llä, vaikka hänellä oli 30cm subi...
Kotiin tultuani olen syönyt rahkaa melonin ja banaanin kanssa, munakasta, karkkia..
Kuitenkaan en liikaa, 675kcal!

t

Ihanat jalat ja housut<3

 Pääsin vihdoin lenkille, neljän viikon tauon jälkeen juoksulenkki muistutti, kuinka rakastankaan lenkkeilyä.
Hymyilin koko matkan ja teki mieli kikattaa. 
5,55km 43min -250kcal
Lisäksi tein vielä koko kehon lyhyen lihaskunnon ja lopuksi venyttelyn.

Nyt vihdoin pääsen nukkumaan, toivottavasti tästä ei nyt tullut hirveän sekava teksti, olen niin väsy...

Tiesit sen olevan väärin

Mun naama punottaa, mulla on tukala olo ja turvottaa.
Saatana.
Otin pari ristikkoperunaa, pekaanipähkinöitä ja 3 suklaakarkkia.
Siinä oli liikaa. Oikeasti.

Tässä vähän viestejä tältä päivältä

Minä, itselleni:
" Hemmetti! Ollaan lähdössä kauppaan ja laitoin tiukimmat farkkuni jalkaan. Hyi helvetti mun jalat näyttää isoilta! Ihan vitun isot ja läskit, turvonneet! Mitä oon tehnyt väärin??
No okei, rasitus turvottaa.
Tai sit vaan oikeesti söin liikaa. Hyi vittu mikä läski."

Minä, ryhmäkeskusteluun:
"Hyi läski
No ei vaan
Tarkotin itteeni
No ei vaan
Mitä vittua"

Minä, itselleni:
"Hyi saakeli sä oot hirveä! Et ois saanut ottaa yhtäkään sellasta rasvamollo ristikkoperunaa! Tietkö kuinka paljon kaloreita niissä on?! Vähennät sen huomisista kaloreista ja katokkin, että onnistut!
Tietkö mihin ne vitun perunat menee? Viillä sinne!!!!!!"

Minä, L:lle:
"Kunhan vaan en oksenna niin kaikki on hyvin"

Niin, mä oikeesti pelkään, että oksennan vielä joku kerta syödessäni jotain väärää.

Eilen kalorit pysyi alle 700kcal, mutta tänään ylitti yli 100kcal.
Miksi piti syödä ylimääräisiä asioita?
MIKSI?!
Huomenna pidänkin kalorit alle 580kcal ja parempi ois onnistua!

Huomenna on muuten myös viimeinen työpäivä, hyvä sillä en kestäisi enää.
Iltapäivän vietän suunnitellessa lauantain ohjelmaa ja ehkä treenatessa.
Lauantaina siis järjestän illanistujaiset kavereille mun töiden loppumisen kunniaksi.
Jännittää, sellainen kutkuttava tunne, että jotain on tapahtumassa.

Nyt, rakkaat lukijani, anteeksi kauhiasti sillä menen riipimään ihoani sheivausterällä.
No can do.

Takaisin sateeseen

Täällä mä hillun töissä vesisateessa, nyt tauolla.
Housut on toiselta puolelta ihan märät, puntit on onneks saappaanvarressa.
Nää märät hihansuut ei kyllä oo kauheen kivat. Onneks ei ole liian kylmä.

Tänä aamuna olin seota ketutukseen, en millään olis jaksanut lähteä töihin.
Täällä mä piristyin, kun olen nähnyt kolme pientä sammakkoa.

Aamupalan jälkeen napsein ihan hirveesti karkkeja stressiini ja tupakanhimoon.
En kyllä aio ostaa omaa askia pitkään aikaan, ei se oikeesti oo mun juttu.

Ne karkit tuntuu ihan hirveelle kaikkine kaloreineen, otinhan aamukahvin kanssa keksinkin.
Toisaalta oon iloinen, että täällä töissähän ne kuluu, olen ottanut tehtäväkseni kaikkea ylimääräistäkin.
Silti takaraivossa on ajatus, että oon niiden takia ihan perseestä.

Se on vähän niinkuin kun katsoo yhteen suuntaan, niin on ihan tyytyväinen ja rauhallinen,  mutta kun kääntää päänsä toiseen suuntaan, maailma kaatuu.

Nyt pitää mennä takasin kurkkumaalle.

AINIIN

Hei ei tälläistä voi unohtaa, piti vielä sanoa, että meidän vaaka on kadonnut!
Mitä peliä tää tälläinen on?!

Mitä jos porukat tietää?
Mitä jos L on kertonut?
Mitä jos ne on lukeneet mun päiväkirjaa tai blogia?

Ei tää silti mua laihtumasta estä, motivoi vaan.
Niinkuin sekin, että töissä erään työkaverin (ei niin mahtava mutta mahtava kuitenkin) kanssa puhuimme eräästä tytöstä, joka on laihtunut ihan yhtäkkiä 20kg ja myöntää blogissaan, ettei hän tehnyt sitä niin kuin olisi pitänyt.
"Kyllä se on laihempi kuin sinä!"
"Ootko varma.... tai no tottakai.."
"Tai siis.. sulla nyt on lihaksia sentään!"

Oon onnellinen mun lihaksista, mutta että se on laihempi... no sehän nähdään.

Iltatee porisee

Iltaa.
Otsikkoa myötäillen tee onkin jo jäähtymässä ja on hyvää aikaa kirjoittaa.

Muokkasin vähän niitä mun kalori sääntöjä:
Jos kalorit ylittyy, ylitys vähennetään seuraavan päivän sallituista kaloreista!

Eilen tuntui, että mättäsin aivan kauheasti kaikkea kamalaa... no tottahan se on, sipsit ja karkit maistuivat taas, vaikka talo on täynnä kaikkea parempaakin. Kuitenkin laskeskeltuani kalorit jäivät n.50kcal alle 700kcal rajan!
Hyvä niin, mutta pitää opetella taas vaihtamaan raffinaatit oikeasti hyviksi ruoiksi.

Tänään olen taas syönyt n.650 kcal.
Aika hieno fiilis, mutta silti olo tuntuu tukalalta... siinä se, mikä erottaa mut valtavirrasta.
Tänään olenkin syönyt mustalta listalta vain pari sipsiä ja viisi karkkia, kenties huomenna en syö yhtään?

Eikunsiis, olen syönyt molempina päivinä 200kcal enemmän, mutta vähensin sen kulutuksena töiden takia. Mun keho ei kestäis enää viikkoakaan, hyvä että perjantaina loppuu.

Töissä tutustuin pariin ihanaan tyttöön.
Toisen kanssa keskusteltiin enemmän ja olimme täysin samalla aaltopituudella, vaikka hän on minua 3 vuotta vanhempi.
Puhuimme susikeskustelusta, ympäristöasioista, kierrätyksestä, koulutuksesta ja superfoodeista.. on ihanaa jutella jonkun kanssa tälläisistä asioista, mun kavereita kun ei vois vähempää kiinnostaa.
Olen ulkopuolinen, koska olen kiinnostunut muustakin kuin eeässästä, riehumisesta ja mopoautoista.

Haluaisin muuten osallistua Poripride- kulkueeseen perjantaina, mutta olen sen lähtiessä töissä... eikä mulla olis seuraakaan...
Onko joku muu kiinnostunut tapahtumasta?

Minun herkut tänään ♡

Öitä murut

Terve terve. Taas kännykällä rustailemassa, tää uus on kyllä niin kätevä ♡

Rannalla eilen isosisko sanoi, että syön sen mielestä tosi vähän.
Oikeastaan mä syönkin ainakin puolet vähemmän kuin se.
Ahdistavaa, kuinka perheenjäsenten seurassa pitäs muuttua pullaksi ja sitten taas yrittää yhä  pienemmäksi itseäni ja muuta maailmaa varten.
Mä söin rantareissun jälkeen muuten melko paljon kun mentiin mökkikylän ruokalaan syömään.
Olinkin sitten loppupäivän ihan täynnä.
Täysinäisyydestä huolimatta lappasin kotona karkkia naamaan kuin se olisi happea.
Illalla L:n luo yöksi ja pari pientä karjalanpiirakkaa.

Rakkaudenosoituksia ja -tunnustuksia, kosketuksia ja suudelmia.
Kesken suudelmien aloin itkeä, sillä muistelin kaikkea, mitä olemme käyneet läpi.
Itkin L:n sylissä pitkään.
"Mä olen keskittynyt niin paljon itseeni ja ongelmiini, että oon unohtanut kuinka tärkeä oot mulle.. rakastan sua ihan hirveästi.."
"Mäkin sua."

Aamulla L:n luona sain jonkinlaisen kohtauksen, heiluin levottomana, itkin hiukan ja raavein käteni haavoille. "Raavin itseäni unissani.."- niin, kun L nukkui.

Muuten tänään olen ihaillut sadetta ja ollut vain.
Inhottaa syömisten määrä, tai lähinnä laatu; karkkia, pari sipsiä, kokonainen classic-puikko (piti ensin syödä vain puolikas...), mutakakkua, perunaa... siinä nyt ne mitkä kaduttaa.


Jos mä olisin joku eläin, haluaisin olla lintu. 
Sitä sanotaan, että kuolleet syntyvät uudelleen lintuina ja perhosina.

Kun nyt en ole pitkään aikaan laskenut kaloreita ja syömiset on menneet aikalailla yli, niin suunnittelin itselleni vähän sääntöjä, joita alan noudattaa huomenna.
Huomenna alkaa myös viimeinen työviikko!

Säännöt for myself:
Arkisin saa syödä alle 700kcal.
Jos jää alle 600kcal, seuraavana päivänä saa syödä 800kcal asti.
Jos menee yli 700kcal, seuraavana päivänä saa syödä alle 600kcal.
Viikonloppuisin yläraja 1000kcal.
Ylimenneet kalorit pitää yrittää korvata liikunnalla.

Huhhuh, en tiedä koska pääsen seuraavaksi vaa'alle, joten yritä kaikkeni, että varmasti on painoa pudonnut... ainakaan en kestä katsoa reisiäni ja vatsaani.
Jos en rääkkää itseäni näin, syntyy vain arpia...

Nyt vaan toivomaan, ettei tutut nää tätä.

Mobiilipäivitys ennen lähtöä

Me ollaan kohta lähdössä rannalle.
Söin aamupalan jälkeen lakuja ja tunnen itseni ihan sopimattomaksi rannalle.
Pelkään, että mahani pullottaa ja että ihmiset näkevät virheeni.

Kuulemma mentäisiin siellä syömään.
Ei, en halua, ottaisin niin vähän ruokaa, että isä suuttuisi.
On multa otettu joskus lasten hinta, mutta sekin olisi tänään jo liikaa.

Tahdon vaa'alle...

Edellisenä iltana mun pää oli ihan sekaisin.
Tuiotin puoli tuntia itseäni peilistä silmiin.
Pää kallistui, ei montaa ajatusta, ei yhtään sanaa (ei ketään kelle niitä sanoa).

L sanoi että hän tulee luokseni 00.30. Ei tullut.
Nälkä sattui vatsaan.
"Koska olet tulossa?"
"Mennään vielä mäkkäriin syömään."
Kiva. Viillän vielä lantioni ihoa.
En jaksanut odottaa.
Jumalauta, en voi aina elää L:n ehdoilla välittämättä itsestäni.
Minun pitää pärjätä itsenäisesti, ei sen avulla joka itseasiassa mua kahlitsee.

Torstaina töissä mulle sattui muuten ihan ihmeellinen asia.
En unohda sitä hetkeä toivottavasti koskaan, pieni unelma, joka toteutui.
Kävelimme työkaverin kanssa pellolta pois ja kukkasten luona lensi perhosia.
Oli tuulinen päivä.
Yksi perhonen lensi aivan edessämme tiellä, "katso, ihana perhonen."
Avasin käteni ojoon ja sitten tapahtui ihme, perhonen laskeutui kädelleni.
Perhonen pysyi siinä ohikiitävän hetken, mutta aika tuntui silloin pysähtyvän.

Kerroin äidille illalla perhosesta. Äiti sanoi, että sininen perhonen olisi ollut viesti tuonpuoleidesta. Minun perhoseni oli ruskea.

I've become so numb

Hupsista, viikko jo viime postauksesta. 
Viikon sisällä on ollut satoja ajatuksia ja sanoja, tapahtumia ja fiiliksiä... mutta ei; 
En ole saanut itseäni kirjoittamaan.
En nytkään tiedä mistä kirjoittaisin.

Noh, jokatapauksessa on mennyt ihan hyvin. 
Meinasin eilen illalla viiltää, mutta ymmärsin unen tekevän enemmän hyvää.

Nyt katson "Suurinta pudottajaa" tietokone sylissä.
Ulkona on helle, mutta mä olen saanut siitä tarpeekseni tänään töissä.

Söin hetki sitten rahkaa, jossa oli mysliä ja mustikoita. 
En edes tiedä miksi söin. "Päivällisestä on kolme tuntia, nyt pitäis syödä jotain."
Mutta ei, ei mun olisi pitänyt. Tai siltä musta tuntuu.
Ei mulla ollut edes nälkä!
Aina sanon kaikille, että pitää syödä säännöllisesti, eikä sen mukaan milloin on nälkä. 
Silti en itse haluaisi noudattaa sitä.

Tänään töissä tunsin jalkani mukavan pieniksi. Nyt tunnen itseni niin suureksi, että tässä suurella kulmasohvalla maatessani ketään muu ei mahtuisi tähän, edes lisädivaanille.

Yritin päästä vaa'allekin, siitä on taas ollut liian kauvan patterit loppu.
Meillä ei tietenkään ollut sopivia paristoja, joten joudun elämään luuloissani.

Toisaalta tekisi mieli ottaa karkki tai kaksi, mutta tiedän, että katuisin. 
Mulla on ikävä L:llää.

Kuppikakkukapina

Tänään on hyvä päivä.
-eikä ole
ON.

Tänään en noudattanut samaa kaavaa päiväunista masiskohtaukseen, vaan ruuan jälkeen aloin leipomaan.
Leipomalla mä ennenkin unohdin kaikki murheet, mä niin rakastan sitä!
En ihmettele, että viime kerrasta on aikaa, mun syömissekoilujen takia, mutta nyt mä alan taas oppimaan sitä terapiaa.
Tein mansikkamuffinsseja jotka kuorrutin vaaleanpunaisella vaniljakreemillä ja koristelin vihreällä sulatetulla vaahtokarkilla ja keltaisilla nonparelleilla, mansikan näköistä, mansikan makuista.

Piirsin teille mun muffinssin. :3

Siis ihan totta, mä söin sellaisen! 

Se oli hyvää ja olin vielä korvannut osan vehnäjauhoista tattarijauhoilla ja osan sokerista ruskealla sokerilla, joka sinetöi hyvän mielen ja maun. 
Mutta. 
En kiellä, ettenkö olisi harkinnut oksentamista tai jotain.
Paniikki iski, en tiennyt mitä tekisin. 
Kävin sitten suihkussa ja olo parani, mutta tuskin pystyn syömään tänään enää mitään. 
Lupaan yrittää.

Etsin tosi hienoa kuvaa, mut tää oli niin hauska :D

Kuulumisia, ootte tärkeitä rakkaat

Hei taas, anteeksi, etten ole kirjoitellut hetkeen. 

Viimepäivät ovat noudattaneet samaa kaavaa: töistä kotiin, ruokaa, nokoset, halu olla kavereiden kanssa tai tehdä jotain muuta kivaa vastaavaa, jokin tekijä laukaisee äärettömän onnettomuuden tunteen ja illalla L tulee lohduttamaan. Viime lauantai taisi olla hiukan parempi päivä.

Tuntuu tukahduttavalta itkeä joka päivä, kunnolla tietämättä edes syytä. 
Yleensä ajattelin niinä hetkinä, että olen laiska ja pettynyt itseeni, että ihan oikein minulle,että olen yksinäinen.
Eilen muistan tarkasti ajatelleeni "sinulla on kaksi vaihtoehtoa; joko puoli tuntia crosstrainerilla ja sitten kavereiden kanssa oloa tai sitten makaat sängyssä loppupäivän" (makasin).

 
Masennus kuulostaa liian rankalta, voiko se olla sitä? 
Olen ajatellut viime viikkoina ja varmasti aiemminkin (olotilaa vain voimistaa työssäkäynti) useasti sellaisia asioita, kuten että haluan kuolla nuorena, minun elämälläni ei ole mitään merkitystä maailmalle, maailma on liian paha paikka elää, miksi jaksaa elää, kun loppujenlopuksi kaikki vaan kuolee.
Itseinho, paremminkin -halveksunta kuuluu vahvasti jokaiseen päivääni. 
Tiedän, ettei itsestä saisi ajatella turhaan huonoja, mutta ei se ole vain ajatuksissa, se on jokin outo uusi tunne.
Vaikka tietysti tunnen iloa ajoittain, sitä varjostaa aina suru ja tuntuu, että hymyilemällä valehtelen ensinnäkin itselleni.

Ei siitä enempää, eilen oli viimeinen päiväni Skinny Girl Diettiä!
Olen ihan tyytyväinen, yli puolet päivistä meni hyvin, pari tosi huonosti ja loput ihan riittävästi.
En tosin pitänyt eilen sitä paastoa, sen päätöksen kannan kyllä ihan ylpeydellä U serious??
Kuukausi sitten taisin painaa keskimäärin 48,5-49kg, tänä aamuna painoin 47,2 kg. Illalla paino on noussut luultavasti taas siihen 48,5kg:aan. 
Pientä pudotusta mutta... Pientä, olematonta.
Minun pitäisi olla pientä ja olematonta, eikä painonpudotukseni.

 
Huomaan olevani hoikka, mutta haluan olla vielä hiukan hoikempi.
Kuitenkin, alan syödä nyt enemmän. 
Liian monta iltaa vatsakipuja, liikaa väsymystä, pyörrytystä ja itkua.
Totta puhuen minua hävettää valittaa oireista, tuntuu etten syönyt tarpeeksi vähän ollakseni oikeutettu tuntemaan oloani huonoksi.

Tästä lähtien tähtään ehkä tuhanteen kcal päivässä. Jo tänään on silti tuntunut vaikealta: otin kesäkeittoa tänään normaalia enemmän ja lisäksi leivän ja vielä 1rkl jäätelöä ja muutama karkki jälkkäriksi. 
Missä vaiheessa tuollainen määrä on ajanut ylitseni ja menen mielessäni kippuralle pelosta sen määrän syödessäni.
Monet ajattelevat silti minun syövän tosi vähän. 
Tuskin ajaudun tänään tuhanteen kcal, pelkään mitä minulle tapahtuu jos syön sen verran.
 Mutta.. En mä ole niinkuin ne muut. Mulla on ihan oma juttuni.

Pikkulinnut lauloi, että sä et ollut joku päivä syönyt mitään ja olit meinannut pyörtyä.  
(^wtf toi ei tosiaan oo totta, isosisko)
 Katoku *minä* ei syö enää ku 800 kalorii piväs vaiks pitäs joku yli 200. :)
(^Mitä vittua L menee ryhmäkeskusteluun tollasia huutelemaan! Sitäpaitsi, en mä niin paljoa syö... Oon niin sekasin. D:)