Perhosefekti

Mitä mä teen? :D
Ei pitänyt syödä "herkkuja", mutta kyllä mä vaan tuolla pussilla välillä käyn. 
Miksi, äiti, miksi ostit niin hyviä karkkeja?! 
Noh, mun syömiseni on ihan oma vikani. 
En nipistänytkään itseäni tällä kertaa. Surkimus.

Nään vaan rikkaruohoja aina kun suljen silmäni.

Töissä on ollut joka päivä pikkuisen kivempaa. 
Olen tositosi kiintynyt yhteen mun työkaveriin, joka nyt onkin ainoa, ketä mun kanssa sitä punajuurihommaa on tehnyt.
Se poika, se on mahtava. Oikeasti ihanin tätä ikäluokkaa oleva tyyppi, kenet olen tavannut täälläpäin.
Poika hyväksyy kaikki sellaisena kuin ne on, ei hauku, ei pilkkaa.
Hän on kiinnostunut toisten asioista ja on ystävällinen, ei mikään kusipää. 
Se oikeesti... En vaan osaa kuvailla!
Me jutellaan sen pojan kanssa töissä kokoajan aivan kaikesta. Henkilökohtaisistakin asioista, sillä me luotetaan toisiimme. 
Yhtäkkiä. Uusi ihminen, uusi tuttavuus, turva. 
Sen työkaverin näkeminen tekee mun elämästä onnellisempaa! 

Sillä pojalla on tyttäystävä ja mulla on L. 
Kuitenkaan en ymmärrä sitä kiintymyksen määrää jota tunnen poikaa kohtaan.
Haluan kertoa hänelle.. Haluan kertoa, että hän on mahtavin ihminen kenet tunnen ja että hän saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi! 

Olen myös tosi iloinen ihmisistä, kehen olen tutustunut tän blogin kautta. 
Tuetaan toisiamme, tekin ootte ihania ja mahtavia ja rakkaita ja teette mun elämästä parempaa!

Syömiset on muuten mennyt ihan hyvin tällä viikolla, olen joustanut vähän työväsymyksen takia, mutta en liikaa. 
Väsymys vetää karkkipusseille tms. mutta suurimmilta osin olen pysynyt vahvana.

En tiedä mitä teen L:n kanssa. Hän on niin ilkimys...

L muuten sanoi mua joskus läskiksi. 

Monta kertaa.

Suutuin ja läimäisin. 

Itkin. 

Laihdutin. 

Aikaa kului ja nyt olen tässä.

Läski.