Dancing in the rain

Shoppailu toi eilen tosi hyvää mieltä! Ostin uusia vaatteita kesäksi, kengät tanssiaisiin ja ihanan perhoskorun. Äidin kanssa ruokakaupassa löysin itselleni tattarijauhoja, cashew- ja pekaanipähkinöitä sekä soijajogurttia. Yritin löytää Spirulina- levästä tehtyä jauhetta, mutta en löytänyt. Superfooooood! Kysykää, jos tahdotte tietää lisää.

Tein eilen niin, että jätin laskematta kalorit puhtaista hedelmistä ja vihanneksista, koska valmistaudun aloittamaan Skinny girl dietin ensi viikolla. Kalorit meni 770kcal asti, mutta ei haittaa. Kävelimme eilen koulusta yli 10km+ shoppailukävelyt ja ulkona riehumiset. Reipas kävely kuluttaa tunnissa keskimäärin 300kcal- oonko lukenut väärin vai onko se oikeesti niin mahtavaa?

Tänään meillä oli koulussa sitten ne tanssiaiset ja kyllä se väsytti! Varmasti hyvin kulutti sekin, erittäin yleinen lausahdus mitä salissa kuuli oli "soijaa pukkaa". Totta.

Olen onnistunut välttämään tänään lämpimän ruuan, kesälomalla sitten alkaa sekin maistua paremmin, kun ei tarvi syödä kouluruokaa. Tänään olen onnistunut välttämään karkkeja ja muita sellaisiakin paremmin. Tosi sateinen sää taitaa tehdä mulle hyvää. 

Nälkä on valhetta. 

Nälästä ei tarvitse päästä eroon. 

On parempi olla nälissään, kuin lihava. 

Nälkää ei tarvitse tuntea sitten, kun se ymmärtää, ettei sille anneta periksi. 

Minun kehossani määrään minä, eikä nälkä.

Nyt olen hiljalleen lähdössä lenkille. Kostea kesäilta; parasta. Lenkin jälkeen kokeilen tabata- harjoittelua, jota siskoni suositteli. Voin kertoa siitäkin lisää myöhemmin, tulen vielä myöhemmin päivittämään. <3 

Menipä myöhäiseksi. Siirsin lihaskunnon huomiseen aamuun, sillä nyt aika meni kynsien lakkaamiseen huomista kevätjuhlaa varten. 

Lenkki meni kuitenkin hienosti: 38,5min 5,6km kulutus 260kcal.

Syönyt olen puhtaita kasveja laskematta 750kcal edestä. 750-260= 490, joten en ihmettele, että iltapainoni on vihdoin taas 48,2kg. 

Pitää taistella, että jaksan huomenna nousta aamulla kuntoilemaan. Herätys klo 5.30. Zzzzzzzzz

Ajattelin mä tänään muutakinxd

Eilen tunteet vaihteli päästä päähän. Koulusta oltiin retkellä ja olin ylpeä itsestäni, kun otin koulun eväistä vain banaanin ja sokerittoman mehun toisin kuin muut joille leivät ja mehut eivät millään tahtoneet riittää.
Meillä ei ollut kotona ruokaa, joten otin välipalaa isomman syömisen sijaan (L oli taas meillä "vahtimassa").
Meidän piti mennä L:n kanssa kuntosalille, mutta olimme lähdössä vasta, kun syömisestä oli kulunut liian kauvan aikaa. Yhtäkkiä, katsoessani peiliin, aloin itkeä. En pystynyt hetkeen sanomaan sanaakaan, sillä muuten itku olisi lähtenyt käsistä. L sanoi, että ehkä on parempi, että mennään salille vasta huomenna. Totta, ehkä niin. Hän kysyi lohduttaessaan minulta "lähdenkö kotiin?" ja siitä itkuni yltyi. Pudistin päätäni niin reippaasti kuin pystyin. Kaikki, mitä sillä hetkellä pystyin ajattelemaan oli, että "onneksi olet siinä, älä mene pois, en halua olla yksin, en halua jäädä yksin...."

Myöhemmin lähdimmekin kalastamaan pitkästä aikaa. Se oli kivaa, vaikka sainkin vain pari sinttiä, jotka (toisaalta onneksi) putosivat, kun nostin niitä vedestä. L antoi ongen minulle, eikä itse pyytänyt lainkaan onkia. Hän raivasi minulle tietä metsikössä ja huitoi hyttysiä ympäriltäni. 
Jos joku on niin hyvä, haittaako, vaikka hänelläkin olisi huonot puolensa? 
Kaikesta huolimatta, ilman häntä en tässä vaiheessa selviäisi. Hän tuli meille yöksikin.

Olen aiemmin maininnut ystäväni E:n? Hän lähetti minulle yhtäkkiä eilen kaksi kuvaa; toisessa oli todella laiha malli, siis ihan oikeasti luuta ja nahkaa. Toisessa oli hyväkuntoinen, lihaksikas nuori nainen. E kysyi että kumpaa halusinkaan muistuttaa. Sanoin, että sitä lhaksikasta tietenkin. Sitten E kirjoitti pitkän viestin, pelkäsin hirveästi, että hän oli löytänyt tämän blogini ja tunnistanut minut... Lopulta hän muistuttikin vain ravinnon tärkeydestä lihasten kehittämisessä. Parempi niin, että hän ajattelee, että olen vain hölmö, kuin että hän ajattelisi minun olevan syömishäiriöinen. Kuitenkin sanoin ,että ruoka on välillä vähän vaikea asia. E sanoi, että oli huomannut, mutta ei vaatinut puhumaan asiasta enempää. Huh! Mutta kyllä todellisen ystävän tunnistaa siitä, että vaikkei usein nähtäisikään, ne huolehtii. Rakas E <3

Loppujen lopuksi masuun kertyi n.920kcal. En uskaltanut mennä vaa'alle, mutta en sitä päivää kadukkaan.

Tänään olimme kävelyretkellä koulusta, sillä en mennyt luokkaretkelle (ei muuten L myöskään). Meitä oli koulussa niin vähän, että en olisi huomaamatta päässyt luistamaan ruokailusta. Söin kuitenkin sopivasti, kasvisvaihtoehtoa ja porkkanaraastetta. Kasvisruuan syömisestä tulee minulle hyvä mieli. 

 

Voihan vihannes

Tänään menimme sitten L:n kanssa salille. En ollut ollut kyseisellä salilla pitkään aikaan ja laitteissa häärätessäni huomasin, että jaksoin vähemmän kuin viimeksi. Siitä lähti ajatus, että oikeasti voisi syödä paremmin. Kotona sitten proteiinijuomien jälkeen söin vielä vähän ruokaakin (salaattia, paistettuja kasviksia, maistiainen kermaperunaa), L ei syönyt, vaikka minun mielestä hänen olisi pitänyt. 
Nyt olenkin sitten syönyt vähän lisää ja sitten vielä vähän lisää. Nyt kaduttaa. Tiedän, ettei tästä kalorimäärästä lihoa, varsinkaan kun on kävellyt, ollut melkein 2h salilla ja pomppinut trampoliinilla, mutta silti ahdistaa. Aina, kun menee kilokalorit nelinumeroisiksi niin alkaa ahdistaa.
Ei se siinä olekkaan ongelma, että lihoisin, vaan ongema on, etten laihdu.
Samalla pitäisi muka saada lisää lihaksia, mutta sehän on mahdotonta! 
Miksei nämä rasvat minun kehostani voi muuttua lihaksiksi ja puoliksi lähteä pois?

Voivoi. Tänään siis n.1000kcal tai vähän enemmän mennyt kurkusta alas. 

Ja kertauksena vielä se, että olin salilla vähän vajaa 2 tuntia. Teen muuten siellä niin, että niin isoilla vastuksilla, kuin vain mitenkään pystyn, teen 15- 20 toistoa kerrallaan. Sitten toistan sen ja siirryn seuraavaan laitteeseen. Tällä menetelmällä kierrän laitteet pari kertaa. Olin tosi iloinen, kun L kehui minun notkeuttani.

Koitan mennä tänä iltana vaa'alle. Päivitän painon mobiililla tähän postaukseen, jos kehtaan.. 

Paino siis tänä iltana 48,5kg, ei paha onneksi. <3

Niin ahdistavaa jäätelöä ettei sanotuksi saa

Tänään alkoi pikkasen ahdistaa taas ruokailussa, kun meillä oli erityisohjelmaa ja kaikki ysit meni syömään yhtaikaa. Kauhea ruuhka ja kaikki tunkivat toistensa eteen ja... näkivät minut. Siellä oli montaa sorttia ja kaikki kehuivat ruokaa. Minä otin vain salaattia, pari mandariininsiivua, porkkanaraastetta ja maitoa. Tuntui kuin kaikki olisivat tuijottaneet. Mutta kun en minä voi! Menin L:n kanssa syömään ja samassa pöydässä olikin vain poikia, kummaksuvia poikia "tytöt". Viereisestä pöydästä kuulin (juoruilevien) tyttöjen naurun. Nauroivatko ne mulle?

Olin päivällä L:n kanssa, eiliset ajatukset saattoivat olla tämän kuukaudenajan temppuja. Sovimme taas ja iloitsimme toistemme seurasta. L osti minulle väkisin jäätelön. Yritin valita mahdollisimman pienen ja kevyen. Se oli oikein hyvää mustikkatuuttia, mutta en minä siitä pystynyt nauttimaan. 
"Mitä sä mietit?"
"En mitään erityistä..."
"Kylläpäs, susta näkee sen, kerro nyt"
"No tätä" ja napautin jäätelökäärettä.
"Mee oikeesti lääkäriin jos murehdit jotain yhtä jäätelöä!"
Anteeksi kiittämättömyyteni...

Mua muuten ihmetyttää kaikkien paastoilut. Mä en usko, että itse pystyisin, tai oikeastaan en kai uskalla kokeilla. Hienoa, että joku pystyy siihen. 
Mua pelottaa mennä nukkumaan. Miksi? Koska viime yö oli kauhea. 
Menin taas nälissäni nukkumaan. Sain kyllä unta, mutta yhtäkkiä heräsin yöllä. Ensin tuntui nälältä, mutta sitten alkoi oksettaa. Takeltelin sängyssä, mutta sitten nousin vessaan. En oksentanut, vältän sitä viimeiseen asti. Kun nousin pesemään käsiäni, silmissä pimeni, jouduin menemään kyykkyyn lattialle hetkeksi. Kun pääsin ylös, lähdin hakemaan siivoushuoneesta ämpäriä huoneeseeni varmuuden vuoksi. Siinäkin välillä pimeni ja lysähdin maahan. Sama kävi hetken päästä, kun olin saanut ämpärin ja matkasin huoneeseeni. En pystynyt sammuttamaan valoja siivoushuoneesta.

Isä heräsi ennen minua tänään ja kysyi, miksi valot olivat päällä. En voinut valehdella.
"Sun pitäs vaan syödä tuhdimmin. Kuolema korjaa, kuolema korjaa tolla menolla."
Eihän mulla mene edes yli?

Äiti toi tänään taas siskolle hesestä "mättöä" ja ohessa mullekkin. En syönyt. 
En todellakaan!

Kaloreita kertyi tänään (1094kcal miinus kulutus 251kcal=) 873kcal. Meillä ei ollut tänään ruokaa kotona sentään.

Illalla kävin Lenkillä 37min 5,4km.
Oli mukavaa juosta, kun en tälläkertaa katsonut kellosta kokoajan aikoja kuinka kauvan mitäkin tahtia menen, vaan juoksin enemmän fiiliksen mukaan. Ei tarvinnut keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Tehokas lenkki siitä tulikin aiemmin mainitulla 251kcal kulutuksella. Ihanaa. Oli ihan parasta, kun vastaantulijat tuijottivat mut avaruuslegginssejä! 

Nyt menen jatkamaan aiemmin keskenjäänyttä "Piin elämää" vaikka en vielä kokonaan nähnyt, niin voin jo sanoa, että on ihan mahtava leffa ja suosikeissa!

 

Liukuvaa

Eilen

Olimme kotitalouden luokan kanssa ravintolassa. Jotkut söivät vähemmän, toiset enemmän, riippuen miten rahat riittivät. Minä söin parsakeittoa, jonka mukana oli patonkia ja cappucinon. Muut ihmettelivät miten pärjään niin pienellä ruualla. Mitä vittua? Musta siinä oli vaikka kuinka paljon! Iso lounaaksi! Ravintola- annos! 

Siellä oli eräs tyttö, jonka kanssa juttelimme syömisistä. Hän on tosi hoikka, mutta minua hiukan pidempi, joten painomme on samaa luokkaa. Kumpa olisin yhtä hoikka... 

Tytöllä -vaikka R:llä- oli vaikeuksia jaksaa annostaan. R ei innostu lihasta, mutta kana ja kala ovat hyviä. Samoin. "Mäkkärin kasvispihvit ovat parempia kuin tavalliset". Samoin. "Minä otan mäkkärissä yleensä nugetit". "Mä en enää käy mäkkärissä".

Tuntuu, että puhuin vähän liian avoimesti roskaruokainhoistani puolikavereille. No, sama se, miksi niitä kiinnostaisi. R:ää kohtaan minulle tuli lämmin tunne, joku ymmärtää minua. Hänen kanssaan olisi kiva ystävystyäkin.

Mainitsin L:lle ravintolareissusta, mutta hän sanoi ettei halua kuulla enempää, kun aloitin. Itkin eilen L:lle pahaa oloani oli nälkä. Tuntuu pahalta, kun en joskus osaa pukea sanoiksi oloani hänelle. En yhtään ihmettele, jos seurani on silloin turhauttavaa. Eilen sain kuitenkin selitettyä kysymällä "näyttääkö mun jalat näissä housuissa isoilta?" "Ei, täydelliseltä.". Se ei auttanut oloani jalkojeni suhteen, mutta L:n lämpö sai minut rauhoittumaan.

Söin eilen n. 900kcal edestä ja aika terveellisesti, vain puolikas fazerin pieni mansikkapiirakka mustalla listalla liikaa silti itsekuriton...(L tuhahti sille). Paljon kasviksia.

Illalla tein vatsalihastreeniä kahvakuulan kanssa.

Vuoristorataa tänään

Nälkä kouri vatsassa, mutta en antanut sille huomiota. Istuin koulun vessassa piilossa kysymyksiltä. Jos en tahdo mennä syömään, on helpompi jättää ruokailu väliin. Janokin vähän oli, mutta hanasta saa vettä. Pelotti, huomaako L mitä tein. Päivällä aioin syödä yhden ateriankorvikepatukan. Piti muistaa, kuinka aamulla ahmin.

Kyllä, en mennyt tänään syömään koulussa ja olo oli mahtava (ylpeä) päivän päätteeksi! Patukkasuunnitelma meni kyllä mönkään, sillä kotona painostettiin. Onneksi oli kesäkurpitsaveneitä ja salaattia. Ei tullut niin paha mieli. Illalla vielä söin banaanin ja vähän jopa sipsiä. Pidän sitten oikeasti sen pieniruokaisemman päivän huomenna!

Mulla oli tänään parturi, siellä värjättiin latvoihin vaaleneva liukuväri. Menin heti ostamaan vaalennusainetta itse kun lähdin! Jos sanon, että blondit latvat, niin miksi ne jätettiin vaaleanruskeiksi? Onneksi lopputulos on nyt hyvä, kun vaalensin vähän itse. Hyvää työtä parturi teki, en kai vain antanut ymmärtää itseäni oikein. En tahdo olla kiittämätön.

Kun oma vaalennus oli päässäni, itkin yksin saunassa. Miksen voi saada sellaisia hiuksia kuin toivon? Miksi joudun niin usein pettymään? Tahdon kuolla! Tahdon olla joku muu! Olen niin ruma ja hiukseni ovat kamalat! Mulla on enemmän arpia kuin kavereita!- Päässä pyöri tavanomaisia ajatuksia. Onneksi olo helpottui, kun värjäys onnistui. Valituksistani viimeisen muuten mainitsin eilen L:llekin.

Söin siis tänään vähän yli 1000kcal (Mitä ihmettä, ilman lounasta?). Mokani tänään oli aamu, jolloin tosiaan ahmin taas masaliisaa ja keksiä. Kulutus on ollut varmaan aika pieni, olen vain kierrellyt kaupungilla.

Onnea oli #2

Nyt on ollut hirmunen tauko postaamisessa, anteeeeks. 

Viimeviikolla oli L ja kokeisiin lukua, perjantaina lähdettiin melkein suoraan koulusta L:n isän luo ja tulimme vasta eilen illalla. 

Mulla on ollut ikävä lueskella mitä täällä muille kuuluu!

Nyt mun olo on aika perseestä. Hyi.

 Viikonlopun aikana en ole laskenut kaloreita, päässä kuitenkin tuli vähän tätä harrastettua ihan vahingossakin, mutta otin syömisen ihan rennosti. Päätin, etten ajattele mitään häiriintyneitä koko viikonloppuna, eikä edes tullut syötyä liikaa. Hetkellisesti sipsien ja karkkien määrä ja jäätelö ällötti, mutta vaaka helpotti oloani sunnuntai iltana ja näytti 48,7kg. 

L:n isän luona oli mukavaa, eikä päästy riitelemään L:n kanssa kertaakaan. Reissu lähensi meitä ja se oli oikein sopivaa. Kun on esim. sukulaisten luona viikonlopun, ei ole mahdollisuutta tehdä mitään hommia mitä yleensä tekisi (urheilu, siivous tms.) eikä muut asiat siis pääse painamaan mieltä. Keskittyy vain niihin ihmisiin ympärillä, se tuntuu vielä paremmalta, kuin se tunne mistä kirjoitin viimeviikonloppuna, kun olin mökillä.

L:n kanssa oli ihanaa kävellä pitkin molemmille vähän uutta ja vierasta kaupunkia, kun oli kuuma ja kesäinen sää. Kesä on tullut! Olisin juossut siellä ympäriinsä kuin hullu, mutta L hillitsi minua.

Onnea on

Matkustaa junassa

tuulen leikkiessä ympärillä

ja tuntea kuurosateen tuoksu

 joka muistuttaa lapsuuden kesistä

^Mietteitä eiliseltä kotimatkalta. Joo, mulla on vähän hassut onnen aiheet. Haluan vain rauhaa. Ja kyllä minä ihan vielä lapsi olen niin pitkään, kuin soveliasta, mutta onhan 16 eri ikä, kuin 6.

"Moi, ootteko pian perillä? Haluutko, että tuodaan sulle jotain hesburgerista?"

"Een..."

"Oikeesti..?"

"Joo, älä tuo!"

Ne toi silti. Kerrosaterian. En ole syönyt kerrosateriaa koskaan, edes silloin, kun vielä söin joskus hesessä. Oli vaikeaa suhtautua. Perhe söi omia aterioitaan keittiössä, minäkin tulin siihen keskustelemaan, mutta en todellakaan koskenutkaan siihen, mitä minulle oli tuotu. Vilkaisin vain ja sanoin etten pyytänyt mitään, kun muut kehottivat syömään. "Älkää nyt painostako, ei *minä* pyytänyt tuomaan mitään, joten ei ole pakko syödä, ellei tee mieli" "Ihan sama, ei se kuitenkaan mitään syö!". Syönpäs! Olin juuri syönyt banaanin. Mua ällötti se roskaruoka pöydällä ja poistuin tilanteesta.

Tänään olen täydellisesti seonnut.

Olin päättänyt syödä tänään, maanantaina, mahdollisimman niukasti ja terveellisesti. Koulussa meni ihan hyvin, koulun jälkeenkin meni ihan hyvin, sillä menin suoraan koulusta 5km pyörälenkille, kulutusta se on pienempikin kulutus!

Sitten... Kotona puuhailin hetken ennen kuin soin itselleni ruuan. Ruoka oli hiukan runsas (äiti oli vieressä) mutta tasapainoinen. Sitten tapahtui jotain sairasta. 

Jälkiruuan aika, eilen oli siskon sukulaiskutsut, masaliisaa jäi laatikollinen yli. Kakkua myös. Keksejä oli pöydällä... 

Se alkoi puolikkaalla masaliisapalalla, sitten piti maistaa kakkua, sitten otinkin jo keksin ja siitä lähtien kaksi tuntia napostelin pikkuhiljaa keksejä ja leivospaloja neljäsosien palasissa... Tiesin, että ei saisi, mutta silti otin! 

Olisin pystynyt olemaan ilman, ihan varmasti olisin, mutta silti! Tunnen itseni sairaaksi, hirviöksi.. Neljä palaa masaliisaa (paksulti kuorrutetta), kolme suklaakeksiä, kakkupala... Oksettaa niin paljon. Ei sillä tavalla, että olisi paha olo, vaan oksettaa miettiä itseäni. 

MItä mun päässä oikein liikkuu!? Ei taida liikkua mitään. Hävettää julkaista tämä epäonnistuminen, mutta teen sen, jotta tajuan vielä paremmin, kuinka kamalan tempun tein itselleni. 

Ei nätit, pienet tytöt tee noin! Ei ne tee! Tai vaikka tekisikin, minä en koskaan ole täydellisen pieni ja nätti, jos teen noin. Hyi mikä sika minä olenkaan! 

En nyt kuitenkaan saa aikaisesi lähteä salille, vaikka mieli tekisi, mutta hoituu rääkki kotonakin. Tänään testataan, voiko treeniin kuolla.

Ps. Kyllä sinä saat syödä mitä haluat, en tuomitse muita siitä mitä syövät. Kaikki ovat kuitenkin fiksumpia kuin minä. 

Pps.Nyt jo 1500kcal jos oikein veikkaan.

 

"Aatteleppa ite"

Tällä mennään!

  Päivitystä

Onnea on!

Liikuin. Tein illalla sitä "supernaisen pikatreeniä" taas ja satunnaisia peppulihaksia hapoille menoon asti. Siinä treenissä siis tehdään 30s sarjoissa tehokkaita lihasliikkeittä nopeasti mutta tehokkaasti. Käytin kymmentä eri liikettä, jotka mainitsen aiemmassa postauksessa.

Sain tehtyä treenin kai 3 kertaa, kunnes mässäilyt alkoivat pyrkiä ylös. Hyvän ravinnon merkitys taas tässäkin esillä! Tsemppiä kaikilleee <3

Öö. En osaa vaihtaa tätä väriä mobiilissa, miksi tähän edes tuli vaaleanpunanen?! No mut mun pointti oli, että nyt nukkumaanmennessä iski kyllä pieni halko takaraivoon. 49,5kg. Huomenna tsempataan.

Nyt on nälkä, mutta ei haittaa. Nälkäsenä on kiva mennä nukkumaan.

Sinä tarjosit salmiakkia

Vihdoin koneella!

Onneksi oli viimeinen köksäntunti, liikaa ruokaa. En muista, koska olen viimeksi syönyt yhtä paljon. 
Se olikin isoin ateria tänään, mutta olisi pitänyt vastustaa herkkujen houkutuksia kotona. 

L oli meillä, enkä kehdannut olla ottamatta kakkua, kun hän otti. Hirveän painostava päivä, kun L söi (jolloin olin vielä liian täynnä köksän ateriasta syödäkseni), perheenjäseneni tuli kyselemään mikset syö? 
Mikset syö? 
L sanoi minua anorektikoksi! Kielsin sen, johon hän sanoi, että kaikki ne sen kieltää. Meinasin sanoa, että ei tämän kokoinen voi olla syömishäiriöinen! Mutta niinkuin itse tiedän, Lkin tietää, että ei se koosta ole välttämättä kiinni. Hän silitti vaaleaa karvaa poskellani ja kauhisteli, kuinka käteni ovat luuta ja nahkaa ja yhä kuivat, vaikka kevät on jo pitkällä. Mulla nyt vain on vähän huono verenkierto ja kuiva iho, kaikilla meidän perheestä on! Sitten lyötiinkin jo leikiksi ja hän puristi minua vatsasta. Nauroin, vaikka oikeasti se ahdisti.
Söin kyllä myöhemmin, kun sain olla enemmän rauhassa. L oli kyllä vieressä, mutta hyvä vaan.

Tunnen itseni hölmöksi, kun edes puhun syömishäiriöistä ja itsestäni samassa lauseessa. Tiedän, että syön välillä oudosti muihin verrattuna ja lasken pakkomielteisesti kaloreita, mutta eihän se minusta kipeää tee? Käyn vaa'alla joka päivä ja syön niin vähän kuin voin, eihän sekään vielä kipeää tee? Minä en ole lähelläkään niitä oikeita syömishäiriöisiä, joita tiedän. 
Tiedän mitä teen. Ainakin toivon, että oikeasti tiedän, enkä vain uskottele itselleni. Nyt on kaikki ihan hyvin, jos joku alkaa mennä huonosti, niin jarrua vaan. 

Ne mun ympärillä pyörivät ihmiset vaan luulee. Äitikin on alkanut kysellä useammin olenko syönyt ja haluanko sitä tai tätä. Äiti sanoi tänään, että siitä tuntuu, etten syö ruokaa. Kilahdus, jätin eilen ruuan väliin, mutta sitä ennen en muista koska olisin muka jättänyt!

Tänään olen siis syönyt n. 1500kcal edestä. Auts! Se on ihan ok, tiedän, mutta vähemmänkin olisi voinut mättää! Huomenna vastustan sitä kakkua ja suklaapalaa. Liikkunut en ole paljoa lainkaan.
Nyt illalla painokin oli sitten 48,8kg. Kunhan ei nouse sinne 49kg enää! 

Nyt on pakko mennä nukkumaan. Teen sen haasteen, kun hyvä rako löytyy ja kun keksin kenelle sen lähetän eteenpäin! Öitä puspusss.

On siis kevät

Ja taaas mobiililla mennään!

Tänään oli niin kaunis ilma, ettei voinut kuin hymyillä pihalla, vaikka pörriäiset toi pientä jännitystä peliin. Hyi. Oli ihanaa pyöräillä pellon ja metsän viertä, kun aurinko lämmitti ja pieni tuuli piti virkeänä. 

Mä olen ollut vähän ankara itselleni. Jonkin aikaa sitten juoksin kolme kertaa viikossa lenkin JA tein perään rankan lihaskunnon. Ei ihme että väsytti, eri asia tietysti, jos olisin syönyt enemmän. Nyt tänään ymmärsin, kuinka tärkeää on pitää urheilu mielekkäänä ja muistaa lepo. Tästä lähtien teenkin kolme kertaa viikossa, satunnaisinsa päivinä jotain mikä sattuu huvittamaan. Tietenkään en laske ihan leikiksi. 

Kenellekään ei ole hyväksi vaatia itseltään liikaa! Tottakai hyvistä suorituksista tulee hyvä olo, mutta liika tahiminen kääntyy itseään vastaan. Peace nyt kaikille ja muistakaa pitää itestänne huolta. 

Mulla oli siis tänään tavoitteena syödä kasvispainoitteisesti ja vähän. No, kyllä mä sen normaalin aamupalan söin, näkkärin, maistoin ruokaa koulussa salaatin lisäksi, kakkupala (mummula!) ja rahkaa illalla. Ei silti haittaa, hyvin kuitenkin on syöty suurimmilta osin ja se on pääasia. 

Tänään tuli n. 990kcal miinus lenkin kuluttamat 240kcal eli 750kcal. olen tyytyväinen.

Sporttailu tänään oli siis pyöräilylenkki, 11,5km / 40min. Jopo on paras! :D 

Iltapaino 48,3kg

Äiteinpäivejä

En ole taas kirjoittanut pariin päivään, sori. 

Perjantaina mentiin maalle mökille pariksi yöksi, että Sisko saa olla rauhassa. Perhana! Sain vasta tänään tajuta, että olisin itsekkin ollut tervetullut sinne juhlimaan eilen! Mut tuleehan näitä...

Tänään tultiin siis maalta (ei hemmetti, en voinut/ehtinyt tehdä äidille mitään äitienpäiväksi :'( ) ja mentiin mummulaan syömään. En syönyt siellä liikaa, mutta olen syönyt muuten tosi huonosti! Sipsiä ja karkkia pääasiallisesti syntilistalla viikonlopun osalta. 

Silti ei onneksi ollut paljoa paino noussut, kun kävin juuri äskettäin vaa'alla: 48,9kg. 

Huomenna yritän pitää pientä vesi- ja kasvispaastopäivää, mutta en ole vielä varma tavoitteen realistisuudesta. 

Kevät on uusiutumisen aikaa ja erilaiset paastot tai muu puhdistautuminen tuntuu musta kuuluvan ajan henkeen. Pääsee kunnolla mukaan tähän ihanaan muutokseen mitä luonto käy. 

Kirjotin niin tunnollisesti kännykän muistiinpanoihin eilen fiiliksiäni, että laitetaan se nyt tähän loppuun.

Me ollaan maalla. Mä makaan mulle tehdyssä pedissä pienessä huoneessa jonka ikkunasta paistaa aurinko. Aurinko lämmittää suoraan tähän mun petiin ja on hyvä olla.

Täällä ei ole tietokonetta, koulukirjoja, urheiluvälineitä, omaa (sekaista) huonetta tai kavereita, mutta on hyvä näin. Kun ei voi tehdä mitään ja hyväksyy sen, siihen sopeutuminen on rentouttavaa.

(Sisko ja äiti riitelee, inhottavaa kuunneltavaa. Perhanan pikkukakara.)

Ps. En tajua tätä fonttia. Kirjotin taas kännykällä ja tämä ilmeisesti tarttui muistiinpanoista, eikä pysty vaihtamaan. xd.

Päivitystä ennen kuin nukahdan

Oli pakko vielä tulla kirjottamaan. En päässyt koneelle, joten kirjotan taas kännykällä. Mun pää luo aika tyhjää niin en tiedä saanko mitään järkevää aikaan :D

Oon niin innoissani siitä siskon kakusta! Saan ekaa kertaa tehdä täytekakun ihan kokonaan yksin! Onnistuin unohtamaan ottaa ajoissa pohjat pois vuoista, mutta saatiin ne onneksi irti äidin kanssa.

Tälläiset päivät, kun esim. joku juhla lähestyy on meillä aika hulluja. Kaikki huutaa toisilleen. Myös minä tänään, äiti ja sisko yrittivät neuvoa kakun teossa. Hermostun aina ihan sikana jos joku yrittää auttaa vaikka en tarvitsisi apua. Puolustusreaktio, ketä nyt haluis että toiset ajattelee, ettei osaa hommaansa jos osaa sen. Oon ennen ollut tosi rauhallinen ja ystävällinen kaikille, joka on poikkeavaa meidän perheessä. Toivottavasti saan itseni pian kuriin, en halua raivohullun leimaa.

Anteeks. En ikinä lakkaa nauramasta xdxd

Syömiset

On tänään mennyt aika hyvin. Yhteensä kurkusta alas meni n.1135kcal, mutta lenkki kulutti 300kcal 

=835kcal

Liikunta

Edellä mainitulla lenkillä kävin alkuillasta. 6,25km ja 42min. Olin viimeksi pitkällä lenkillä yli viikko sitten, ihana olo taas sen jälkeen. 

Paino nyt illalla on 48,3kg. Slowly but surely.

Onnea on #1

Onnea on

matkustaa kalleimman kanssa

(tyhjin vatsoin)

tuntea soiva musiikki
keväisessä ja lämpimässä säässä

kuin rakastunut sydän

Eilen oli tollanen olo. Kyllä se kevät ja lämpö antaa energiaa, vaikka mulla on pari viime kevättä ollut vähän raskaita. Talvella pelkäsin tätä tulevaa kevättä, mutta ei tää ole niin paha ollut. Viime keväänä tapahtui sellaisia asioita (mun ja L:n välillä), mitä en soisi kellekkään tapahtuvan. Onneksi se on nyt pitkällä takana.

Eilen oli ihan hyvä päivä siis. Koulussakaan en syönyt kuin näkkärin! Siellä oli pannariakin, mutta annoin omani kaverille ja olin ylpeä itsestäni.

Menin kotiin eilen aika aikaisin, sillä meillä grillattiin ja se tunnelma on yleensä mukavaa. Nyt ei ollut, pakottauduin syömään makkaraa ja perunasalaatia, mutta en edes voinut syödä loppuun, kun tuli niin paha olo. Kaikki kyseli miksen syö? Mitä tein vessassa?

Voi juku, heti leimataan epänormaaliksi ja huudetaan jos tulee vähän huono olo.  Ihan niinkuin muille ei ikinä tulisi.

Mä olen syönyt vasta aamupalan ja on kertynyt jo n.475kcal. Toivottavasti porukat ei kyttäile tänään hirveästi. Toisaalta ei haittaa, vaikka mun kalorit menee usein melkein tuhanteen asti, on se silti vähemmän mitä "kokoiseni pitäisi päivässä syödä". Pitää nyt kuitenkin ottaa haltuun niitä herkkujen naposteluja. Meidän talo on täynnä herkkuja. Oikeasti niitä on jokapaikassa. Kaverit on aina ihan ihmeissään kun selitän niistä kymmenistä karkkipusseista ja suklaalevyistä, monista sipsipusseista, keksipaketeista ja limsapulloista. Onneksi minua ei suurin osa "herkuista" liiemmin kiinnosta, lähinnä ällöttää. Ne pari karkkia ja keksiä päivittäin kuitenkin saa huonolle mielelle.

Koitetaan nyt selvitä. Tänään pitää leipoa siskolle kakkukin syntymäpäiväksi. Leipominen ja ruuan teko on ihanaa, syöminen ei niinkään.

Eilen tuli syötyä n. 1000kcal (hyi, oikeastaan ällöttää tuo.) Enkä edes liikkunut, paitsi vähän remonttihommia ja kävelyä.

 
   

  

  

Musiikin kosketus

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt' ihana enkeli kotihin vie
Niin pitkä on matka, ei kotia näy
Vaan ihana enkeli vieressä käy

 

On pimeä korpi ja kivinen tie
Ja usein se käytävä liukaskin lie
Oi pianhan lapsonen langeta vois'
Jos käsi ei enkelin kädessä ois'

 

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt' ihana enkeli kotihin vie
Oi laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
Sä kättäsi enkelin kädestä pois"

Meinasin itkeä kun kuulin tämän tänään. En hajonnut onneksi siihen ihmisten keskelle. 

Yksin olisin antanut mennä. Ihana laulu.  

Itkin viimeksi musiikille muutama päivä sitten kun katsoin Kidsingiä. Suloinen Oona lauloi Chisun kappaleen- yksinäisen keijun tarina. Sille itken aina! Mille te itkette?

 

Muuten onkin ollut rauhallinen päivä. Monta tuntia kouluhommia koulun jälkeenkin ja Salkkareiden parissa nopea mutta tehokkaanoloinen vatsatreeni! Kannattaa kyllä käyttää lisäpainoja treenatessa, nannaa! 

Syömiset

• Leipä, jogurtti, mehu, kahvi, dominokeksi, suklaa
• Sämpylä, kakkua, mehua
• Lasagnea, salaattia, maito, gifflarpulla, 2suklaata, valkosuklaa
• Banaani, kahvi
• Kananmuna, raejuustoa, mandariini

805kcal (laskematta: leipä, sämpylä, kakku, 2.mehu, lasagne, salaatti, raejuusto)

Liikunta

• Vatsatreeni! Jokaista liikettä 30s ja pieni siirtymä. Toistin 5 kertaa. 

Käytin siis alla olevan videon liikettä, plus kahta seuraavaa (abs vol.2, abs vol.3) painona 6kg kahvakuula ja pallona iso Angry Birds pehmo! :D

 

 
 

To break it back down

Tein tänään jotain superhurjaa ja söin koulussa vain salaattia, näkkäriä ja maitoa. Välillä voisi oikeasti alkaa jättää kouluruokailun väliin, mutta en halua aiheuttaa liikaa huomiota. Salaatti on hyväksi ja leipä ja maito. Ne muut ruuat on usein ihan turhia. Mihin niitä tarvii? Jotain riisiä ja rasvaista kastiketta? Syökää te vaan, ei mun tee mieli.

Tuntuu hyvältä, kun on syönyt vähemmän lähiaikoina, en enää häpeile niin paljoa olla kireässä topissa liikuntatunnillakaan. Lihaksia minun pitää kyllä alkaa treenaamaan paremmin ja monipuolisesti, etten kyllästy. Ei sellainen hoikkuus jossa massa vaan löllyy, ole niin nättiä kuin kiinteä. Pitääkin panostaa siihen, että käytän sen vatsakapasiteetin proteiini(jne. hyvät aineet) pitoisiin ruokiin. Tälläiset tavoitteet saattaa jäädä kyllä ajatuksen tasolle.

Inhottavaa, jos meillä on joku kotona tai kaveri tulee meille koulun jälkeen. L painostaa mua syömään. Syön aina pienimmältä ruokalautaselta, mitä kaapista löytyy, mutta se pakotti ottamaan isomman tänään. Ei se haittaa, voin vähentää muusta ja kuluttaa ylimääräisen. Jos nyt edes otin liikaa. Alkaa tuntua hullulta, että muille tytöille älyttömän pieni annos on mulle järjettömän iso. Mutta en mä tarvi enempää.

Kirjotan varmaan ihan sekavia :D

Nyt en taas tiedä mitä tekisin. Ennen olisin kai lähtenyt ulos kavereiden luo. Nyt pitää kai kehittää joku lihastreeni ja sitten pitää vielä imuroidakin...
Olen funtsinut, miksi olen jäänyt hiukan yksinäiseksi. Olen aina ollut tyypillinen kaikkien kaveri. Kaikenlaiset ihmiset on kivoja, rokkarit, pissikset, homot, heterot, pojat, tytöt, menevät, rauhalliset. Kaikkien kanssa olen viihtynyt vuorotellen. Pikkuhiljaa kaikki ovat vetäytyneet omiksi ryhmikseen ja minä -kaikkien kaveri, en enää tiedä mihin kuulun tai mihin minut halutaan. Onko meidän pakko syrjiä joitain toisia ihmisiä, että voidaan solmia pysyvä ystävyys toisten kanssa? Voi tosin olla, että en vain itse osaa ja jaksa pitää suhteita yllä. En ole varmaan koskaan riidellyt ystävien kanssa, ei mitään sellaista, mutta pikkuhiljaa ne vain on kadonneet. Taidan vaan olla itse vähän luotaantyöntävä tapaus.

Ps. Iltapaino 48,7kg

Syömiset

• Leipä, jogurtti, mehu, kahvi, suklaa
• Näkkäriä, salaattia, maito
• Lasagnea,salaattia, maito, 1/4 puffet-jäätelö, 3 suklaata
• Dominokeksi, kahvi
• Banaani, ProFeel- juoma, näkkäri, muutama cashewpähkinä, 2 luumua, ½ karjalanpiirakka

699kcal (laskematta leipää, salaattia, lasagnea, pähkinöitä, luumuja, karj.piirakkaa)

Liikunta

Tää oli hemmetin tehokas ja kiva treeni!

• (Koulussa täysillä pesistä!)
• Kotona:

1. Aluksi 5min alkulämmittelyä
2. Jokaista liikettä (alempana esimerkit) 30s, pieni tauko liikkeiden välissä. Toista, kunnes kulunut 20min!  
3. Lopuksi 5min loppujäähdyttely
4. Itse vielä venyttelin    

• Haara- perushypyt
• Jalkakyykky ja sivutaivutus
• Etunojapunnerrus
• Saksihypyt
• Linkkuveitsi
• Jännehyppy
• Takaa punnerrus
• Dynaaminen vatsalankku
• Vaihtohypyt
• Selkäliike 

Täältä löysin ja kopioin treenin! Klikkaa tarkempia tietoja jos kiinnostaa "Supernaisen pikatreeni".