Mulla oli päässä kookosöljy-avokado-punaviini-mustaherukkamehu-kurkumanaamio (ei ole mikään oikeaoppinen, sotkin vaan, mitä käsiin sain), sekin tuntui imeyttävän energiaa vereen.
Ei ole meno varsinaisesti muuttunut viime kirjoituksesta, siis mitä tekemisiini tulee.
Ilmeisesti ajatukset kehittyy edellä, sitten tunteet ja toiminta.
Mä olen jossain määrin piristynyt, keskittymällä läsnäoloon, harjoittamalla joogaa ja meditaatiota säännöllisesti.
Ajatellut positiivisemmin olen kauvan, mutta tulokset tulevat viiveellä. Viime päivinä mulle on välillä tullut kutkuttava tunne, että ei mua yhtäkkiä masennakkaan; siis että täällä onkin ihan hyvä olla. Ajatus läsnäolevan hetken hyvyydessä on alkanut välittyä tunteisiin.
Taas mua kutkuttaa vatsanpohjasta (ei sillä etteikö vatsani sisältö voisi aiheuttaa muljausta...).
Tänään pääsi itku; isä sanoi aika kuuluvasti keskellä kauppaa, että minä syön meidän kaikki karkit.
Hävetti niin paljon! En minä sitä tahallani tee, jumalauta. Jankkasin vain, että enhän ja pyysin isän olemaan hiljaa... Ei sairaalle ihmiselle saisi noin sanoa, herkästä asiasta, jonka vuoksi on jo valmiiksi tuskissaan.
Sain sitten isän sanoista lisätsemppiä mieleni ja tekojen hallintaan.
Ei enää maistu. Ei mikään paha.
Tavallaan voin olla kiitollinen isän sanoista, sillä se vähän herätteli, että pystyn kyllä parempaan.
Ei se mieli rauhoitu, jos sille syöttää "myrkkyä". Muistettakoon yama ja niyama (joogan ensimmäiset portaat Patanjalin mukaan; pidättäytyminen ja noudattaminen; yhteisölliset ja henk.koht. hyveet), vasta kun niiden kanssa on tasapainossa, voi edetä ylemmäs.
Horoskoopin mukaan vesimiehen seitsenvuotiskriisi päättyy 23.12., joka sekin lisää toiveikasta kutkuttelua. Sitä ennenkin pitää kuitekin tehdä töitä, eikä luulla, että kaikki automaattisesti korjaantuu kun aaton aatto koittaa.
Joulua odotan muutenkin taas ihan kikseissä. Tänä vuonna mulla on rahallisesti pieniä lahjoja ja olen panostanut käsitöihin. Kierrätin vanhan näppäimistön näppäimiä magneeteiksi, vetoketjua korviksiksi, virkkasin pannunalusia pellavalangasta, tein raakakonvehteja ja vielä on väsättävänä huulivoiteita. Vegaanipropagandaa levitän antamalla vegaanireseptivihkosia siskoille ja serkulle, ja ajattelin tehdä joulupöytään ainakin omiin arvoihini sopivat tofu"kinkun" (vaikka itse en kinkusta koskaan välittänytkään), tofujuustoa, laatikoita, raakakakkua ja pipareita.
Joulukalenteri on taas koristeltu lasipurkki täynnä raakasuklaakonvehteja... Parempia, kuin viime vuonna. Olen kehittynyt huimasti, en enää edes kaipaile reseptejä usein.
Hyvää yötä ja ihanaa joulunodotusta! <3
Ps. Janoan rakkautta.
