Lima-aivo

Yhteenveto viikosta 43:
-Keskimäärin 728kcal/pv.
-Hikiliikuntaa yhteensä 45min.
-Raffilakko mokattu, kuten viime postaus kertoo.

Olihan lokakuuta vielä nämä pari päivää jäljellä, mutta olen ottanut rennommin.
Kuitenkin, päätös on ja pysyy, että vältän valkoista sokeria ja muitakin raffinoituja sekä pitkälle prosessoituja tuotteita ruokavaliossani. Ei tässä mitään lakkoja tarvita, sillä olen kokemusteni kautta sisäistänyt puhtaan elämäntavan olevan hyväksi. Tästä selitän sitten taas paremmalla ajalla, asiaa riittää!

Isosisko, pikkusisko ja minä.

Perjantaista sunnuntaihin kyläiltiin pikkusiskon kanssa isosiskon luona Helsingissä jossen olen sattunut mainitsemaan. Perjantaina muut söivät mäkkärissä ja mina katsoin tyytyväisenä vieressä, mulla oli oma kauraomenailtapalani suunnitteilla.
Lauantaina pystyin syömään ulkona! Söimme wokkiravintolassa, minä otin lastenannoksen kasviksia quornilla, mutta en pystynyt syömään sitä ihan loppuun- tai no läheskään loppuun.
Hetki oli omiaan siihen, että kerroin isosiskolle nykyisestä tilanteestani, se auttoi häntä ymmärtämään outoa käytöstäni ja mulle tuli purkamisesta tosi hyvä olo.
Ruuan jälkeen kävimme vielä luomukahvilassa frozen yogurtilla (soijaversio tietenkin) ja vaikka jätin siitäkin puolet (sekä lauantaina että sunnuntaina), olin ylpeä saavutuksistani!
Sunnuntaina siskoni menivät sirkukseen, mutta minä kiertelin mieluummin kaupungilla.
Tällä kertaa kävin yksin syömässä sushiravintolassa! Otin yhden paprikanigirin, yhden inari(tofu)nigirin ja kaksi merilevänigiriä. Sushi on ehdottomasti mun lempiruokia, jälleen frosoyo- jälkkäriä unohtamatta.
Vaikka en syönyt mitään loppuun asti, oli kuitenkin iso juttu, että pystyin rauhassa syömään ulkona monesti.
Ihan mahtavaa!

Mulla oli siis syysloma viimeviikolla ja paluu arkeen on ollut tosi ankea.
Oon ollut tosi väsynyt ja itkettänyt on moneen otteseen.
Kurkkukin on ollut sunnuntaista asti ihan kummallinen, mutta muita oireita ei ole väsymystä lukuunottamatta. Harkatkin meni tänään vähän niin ja näin, mutta mainitsin kipeästä olostani opettajalle, niin annoin itseni vähän löysäillä (itkin ennen harkkojakin väsymystäni).

 Syöminen on ollut todella hankalaa viime päivinä (ruoka tosin on kokoajan mielessä, kokoajan tarve keksiä kaikenlaisia reseptejä...).
Pohdinkin että mahtaako olla kurkkutautia vai olenko "vain" syömishäiriöinen. 
Joo tota en oikein pysty tanssimaan kunnolla, kun mulla on tota ehkä vähän syömishäiriö.- tilanne saattaisi olla vähän hämmentävä.
Toivottavasti en nyt tulisi kipeämmäksi.
Laiskuri...

Olen ihmishirviö// tyydyttävä osaani

Olen mokannut raffilakkoni tänään ja eilen.
Eilinen tekosyy lusikalliseen kääretorttua oli että jotain oli pakko syödä tajuissa pysyäkseni (siskon luona).

Tänään tein terveellistä fudgea suklaanhimoon, mutta suklaan sijaan sorruin sipseihin.
Pikkusisko söi sipsejä ja kuittaili heti kun otin muutaman, minua hävettää niin paljon... mutta otin silti lisää, kun huone tyhjeni.

Niimpä s*atana

Ihan sama. Korvaan tämän viikon ensiviikolla.
Sitäpaitsi, raffinoimaton, valkoista sokeria ja vehnäjauhoja välttelevä mahdollisimman kasvipainotteinen ruokavalio on täysin sovelias kokoaikaiseksi ruokavalioksi.

Olen heti voinut fyysisesti huonommin tänään ja eilen kun olen poikennut säännöistä.
Minun on uskallettava kuunnella kehoani ja toteutettava minulle sopivaa ruokavaliota. 

Kokonaisvaltaista hyvinvointia tavoitellen.

Tällä tekstillä ei muuten ole mitään tekemistä syömishäiriön kanssa, lukuunottamatta suunnatonta häpeääni...

Ja järjetöntä oksentamisen ja viiltämisen halua. Minua itkettää taas.

Edittiä
Lopulta sitten itkinkin, tunnin verran maaten sohvalla.
Isä kyseli kavereistani, yritti auttaa ja minä nyyhkytin hiljaa kasvot sohvan selkänojaan päin.
Sattui niin kovin paljon, mutta nyt olen taas vahvempi.

Mistä sellainen suru tulee? Sellainen, jolle ei osaa kertoa syytä.
Mitä väärää pitää ihmisen tehdä, että sille on oikein kokea sellaista?
Joillekin vain on suotu tälläinen osa.
Toisaalla on nälänhätää, tauteja ja korruptiota, mutta niidenkään uhrit tuskin ovat tehneet suuria syntejä osansa ansaitakseen.
Minulla on ulkoisesti kaikki hyvin, mutta sisällä sattuu, tämä vain on minun tämänhetkinen osani.
Kaikelle on syynsä. 
Itseasiassa usein pahan päivän jälkeen olen tyytyväinen, sillä jos minä en kokisi tätä, voi olla, että joku muu kärsisi minun sijastani. Se lohduttaa, vaikka ei välttämättä totta olisikaan, ehkä en ole niin huono ihminen.
Huomenna parempi päivä, tai helppohan se on itselleen niin uskotella. 
Pääasia, että ei menetetä toivoa.

En kuole vielä tänään

Tämä menee aivan liian kipeäksi.
Söin tänään aamiaisen ennen kymmentä, kävelin kauppaan ja aloin kahdelta tekemään ruokaa.
Sain kaiken valmiiksi vasta viideltä joten olen ollut lähes syömättä seitsemän tuntia. Silti en pystynyt syömään pientä ruokaani loppuun. Nypein nypein ja nypein, siirtelin ja järjestelin. Närin muutaman palan kanaa, kesäkurpitsapihviä, kurkkua ja rypäleitä, lautaselle jäi kaikesta rääppeitä. Kasoittain murusia joita en syönyt.  Hyvä jos puolet söin. Jälkkäristäkin oli ihan pakko jättää lusikallinen. Ei vain pysty ei vain pysty. Mua pelottaa miten mulle käy kun tuntuu etten vain voi tälle mitään.
"Ethän sä tänään ainakaan kuole?" Kysyy pikkusisko.
No en välttämättä vielä tänään.

Mulla on niin heikko olo. Myönnän sen tosi harvoin mutta huomaan sen jo päivittäin. Olkaa viisaampia ystävät...

Pakkasta kohti

Yhteenveto viikosta 42:

-Raffilakko onnistunut, miinuksena muutama suolapähkinä, kakun päältä muru suklaata ja pari kaurakeksin murua. Ei mitään rangaistavaa kuitenkaan.

-Kunnon liikuntaa tällä kertaa yhteensä 150min, eli harkkojen lisäksi vain 15min kestävyyttä ja 15min lihaksia, mutta ei aina tarvitse jaksaakaan. Siis 2h 30min.

-Keskiarvo kalorien saannista: 710kcal (ihan turha siis ihmetellä miksi paino laskee...taas)

Aamiaisen jälkeen olin tosi väsynyt ja oikeastaan teki mieli napata vielä jotain joten otin rusinapurkin käteen ja söin niin paljon kuin huvitti.
Söin ja söin, enkä edes jäänyt mittailemaan että kuinkas paljon tulikaan ahmittua.
Söin vain sen verran kuin teki mieli ja... mulle tuli hyvä olo.
Harvinaisen normaali olo, sellainen kuin joskus kun ruoka ei tuottanut pahemmin paineita.
Hyvä vai huono asia, jokin minua tästä syyttää, mutta en jaksa kuunnella.
Minun on opittava suhtautumaan ruokaan oikein. 

Vaikka oikein ei tunnu aina minusta oikealta, tämän itsepäisen "kaikkitietävän" tytön pitää oppia kuuntelemaan muitakin.

Tekemisen puutteessa (ja turhautuneena) vaihdoin vaa'asta taas patterit ja hyppäsin päälle hieman hermostuneena.
43kg ja risat.
Vaatteet päällä ja aamupala vatsassa. 

44kg olisi ollut vielä normaalin rajoissa ikäiselleni.
Enkä enää edes tietoisesti pyri laskemaan painoani.
Yhä pitkitän päivällistä niin myöhäiseksi kuin jaksan... Imuroin ensin.

En ole ollut pariin päivään ulkona joten kävin puolen tunnin kävelyllä.
Laitoin kahdet housut, hupparin, toppatakin ja sitä rataa, mutta pikkupakkanen tuntui jäätävältä.
Kävelin metsän kautta, mutta en pystynyt nauttimaan ympäristöstä, sillä olin kuin unessa.
En nähnyt, kuullut, haistanut tai tuntenut mitään kunnolla.
Silmät vuotivat kokoajan tottumattomana ja kotiin selvitessäni poissaoleva olo jatkui.
Aivan kuin olisi humalassa.
En halua taistella talven läpi.

Tein eilen ihanan kylkiäisen iltapalarahkaani, teen kyllä tänään saman lämpöisen tempun:

Muutama omenanpala, muutama banaaninsiivu, paloiteltu taateli, vähän mysliä ja auringonkukansiemeniä, hiukan maapähkinävoita ja kunnolla kanelia. Lisukkeet sekoitetaan ja laitetaan mikroon 2-3minuutiksi ja kaadetaan sitten rahkan kylkeen. Heaven in my mouth!

First world problems// pikatreeni// reseptejä

Muutama päivä taas hiljaista, mutta viime kirjoitus oli sen verran tyhjentävä, ettei oikein vieläkään tunnu olevan kirjoitettavaa.
En ole ollut yhtä jaksavainen kommentoinneissanikaan, sekin vaatii sen tietyn mielentilan if you know what i mean. Hirveästi on tehnyt kyllä mieli tsempata teitä muita!

Tasaista on ollut, viimeviikko meni ihan hyvin oikeastaan.
Hyviä ja vähän huonompia hetkiä yhtä lailla, mutta eilen olin kyllä niin onnellinen että olisin voinut vaikka itkeä (nauramaan en nyt kovin hyvin onnistukkaan kun vatsalihakset herkkinä, tätä tunnetta on ollut ikävä!).

Lähdin muutamia päiviä sitten whatsappin ryhmäkeskustelustakin pois, sillä en enää tunne niiden ihmisten kanssa sellaista sidettä joka ylläpitäisi kiinnostusta keskustelemaan.
Voitteko kuvitella, minulta ei ole kuukausiin kysytty edes kuulumisia, mutta heti syysloman kynnyksellä kolme "kaveria" kysyi mennäänkö meidän mökille joku päivä juhlimaan.
Ei kiinnosta, jos ainoa syy minulle puhumiseen on ryyppäämispaikan haku.
Yksin minä siellä viimeksikin jouduin siivoamaan ja vahtimaan, vaikka hauskaa olikin.
Kaikki on nyt niin erilaista...

Sen sijaan vanha ystäväni E pyysi minua äitinsä ja sisarustensa kanssa viettämään päivää lauantaina, siis eilen.
Minua aluksi vähän jännitti, kun ei ole vähään aikaan tullut missään oltua, mutta oli ihana päivä!
Ajoimme Raumalle kuunnellen Klamydian uusinta levyä, kävimme parilla kirpputorilla (oli ihan pakko ostaa käsikoru, kun sen tuotto meni eläinkodin hyväksi..) ja sitten menimme ravintolaan syömään.
Ravintolaan syömään.
Aluksi meille tuotiin alkusalaatit, josta muut söivät suurimman osan, mutta minä vain nypein vältellen salaatinkastiketta ja mahan ennenaikaista täyttymistä... Leivänpalani annoin E:lle.
Pääruokana otin kasvispaistoksen (muut omanlaiset pihvinsä) jonka kyljessä oli uuniperuna, porkkanatikkuja, herneenversoja ja kanttarellikastiketta.
Sain tilata annokseni puolikkaana, mutta siltikään en saanut syötyä sitä kokonaan.
Paistos meni melkein muusiksi nyppiessäni sitä, silppusin herneenversoja, työnsin kastiketta syrjään ja perunaa vain maistoin realistisesti ajatellen.
Muut olivat syöneet annoksensa, kun minä en ollut päässyt vielä puoliväliinkään, enkä edes syönyt annoksestani kuin korkeintaan puolet.
Jälkeenpäin ajateltuna syömiseni oli naurettavaa nyppimistä. 
Minä pelkäsin, että tulen täyteen ja minulle tulee automatkalla huono olo.
Jälkeenpäin minua kuitenkin harmittaa, olisin hyvin voinut syödä siitä paljon enemmän ja nyppimättä.
Olisin halunnut syödä kauniisti ja tarpeeksi, en muussata annostani ja jäädä melkein nälkäiseksi. 
Minkäs teet, turha itkeä kaatuneen maidon perään, sanoi lypsylehmä.
Ruokailun jälkeen veimme E:n sisarukset omille teilleen ja kävimme hänen äitinsä miesystävällä kahvilla.
E:n äiti tarjosi minulle jo pitkään ikävöineeni siiderin, mutta en jäänyt heidän luokse viettämään iltaa (ihanaa kun pyysivät), sillä kotona odotti lämmin sauna palellun päivän jälkeen.

Sellaista. Tänään sainkin kuulla E:ltä, että hänen äitinsä oli pohtinut onko mulla jokin syömishäiriö.
En minä E:lle mitään myöntänyt, mutta vakuutin ettei ole hätää.
E lupasi jättää minut rauhaan vain tältä erää, mutta ei se haittaa.
E on todellinen ystävä.

Eilinen melkoisen mukava pikatreeni:

-Haara-perushyppy

-Kyykky

-Punnerrus

-Vuorikiipeilijä (lankkuasennossa, koukista polvet kyljen lähelle vuorotellen)

-Ristivatsarutistus

-Polvennostojuoksyhyppysysteemi

-Polvienkoukistus (selällään, nojaa kyynerpäihin, koukista jalat syliin ja suorista)

-Ojentajadippi tuolilla

-Jalkojennosto (selällään, kädet suorina, jalat suorina pystyyn ja lähelle lattiaa)

Kaikkia liikkeitä 10 toistoa (eli esim. kiipeilijässä 10 molemmilla jaloilla), toistin sarjan kaksi kertaa. Kolmaskin ehdottomasti kannattaa tehdä jos aikaa on! 

Minulla meni 15min.

Lämmittelin aluksi 15min lenkillä ja loppuun hyvät venytykset! Unohtamatta protskupirtelöä.

Pesto

-200g tuoretta basilikaa

-2rkl paahdettuja pinjansiemeniä

-0,5dl raastettua parmesaania* 

-1 valkosipulinkynsi

-0,5dl oliiviöljyä

-1dl avokadoa

-suolaa ja pippuria

Pilko basilikaa, hienonna valkosipulinkynsi, raasta juusto ja paloittele avokadoa.

Sekoita aineet sauvasekoittimella hienoksi seokseksi, lisäten oliiviöljyn sekaan pikkuhiljaa.

Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytin pestoa maustamaan uunikalaa (fileiden päälle ennen kypsennystä), lisäksi pilkoin päälle yhden punasipulin.

*käytin olosuhteiden puitteissa oltermannin cheddaria.

Tumma suklaakakku (sokeriton*)

-0,6dl mantelijauhoa

-0,5dl vehnäjauhoa (hups)

-0,5dl sokeroimatonta kaakaojauhetta

-reilu 0,5tl leivinjauhetta

-ripaus suolaa

-0,6dl soseusettua banaania (tms)

-0,3dl siirappia

-0,3dl rasvatonta maitoa

-0,5tl vaniljajauhetta

-0,3dl maustamatonta, rasvatonta rahkaa

-1tl maapähkinävoita (tm. pähkinävoita)

Yhdistä kuivat aineet keskenään, muut aineet keskenään ja seokset sekaisin.

Voitele/korppujauhota vuoka tarvittaessa ja kaada taikina vuokaan.

Kypsennä 175C uunissa 20-30 minuuttia.

Ohjeesta tekee yhden minikokoisen kakun, isommalle porukalle tee isompi...

Laitoin kakun päälle banaanisiivuja, vadelmia ja sulatettua *suklaata ja sitä suklaata sainkin nyppiä erilleen omasta palastani raffilakostani johtuen!

Väsäsin tämän, kun pikkusiskoni himoitsi aiemmin syömäänsä mutakakkua. 

Ei pikkuinen huomannut eroa vaikka minun luomukseni oli paljon terveellisempi!

Päärynä-mantelicookies (sokeriton)

-reilu 1dl kaurahiutaleita

-0,2tl ruokasoodaa

-ripaus suolaa

-0,25tl kanelia

-1,5rkl maapähkinävoita

-vajaa 2rkl hunajaa

-vajaa 1 kananmuna

-0,5tl vaniljajauhetta (tai puolikas vaniljatanko)

-0,5 päärynä

-kourallinen manteleita

Hienonna kaurahiutaleita jauhomaisemmaksi esim. morttelilla, kuori päärynä ja paloittele pieniksi kuutioiksi sekä paloittele manteleita hieman.

Sekoita kuivat aineet keskenään (paitsi mantelit) ja lisää sitten muut aineet sekaan (paitsi päärynät).

Asettele pellille tai vuokiin (7-8kpl) ensin päärynäkuutioita, sitten taikinaa ja päälle mantelia.

Paista 200C-asteessa n.20 minuuttia.

 

Valuuko se kyyneleiden mukana pois?//Reseptejä!

Siitä on pian kaksi vuotta, kun sain kuulla sanan "läski" niin monta kertaa, että päädyin läimäisemään nimittelijää. Pelkkä lopettamisen pyyntö itku kurkussa ei auttanut.
Ja minä olin syntinen, sillä minä löin.
"Oma vikani kun olen niin läski. Minä olen lyöntini ansainnut."
Siitä on pian kaksi vuotta kun painoin noin 53kg. Täysin normaali paino.
 

Nyt painan melkein kymmenen kiloa vähemmän.
Kukas nyt on läski.
 

Mutta mitä enää on jäljellä?
Uudistunut ajatusmaailma, kokemuksista kasvava nuori nainen.
 

Vain itse itselleni tekemäni väkivallan jäljet ovat pysyviä iholla.

Luovutin tänään toiseksi viimeisen tunnin jälkeen ja menin pyytämään terveydenhoitajalta lupaa lähteä kotiin.
"Heikottaa kamalasti, en ole oikein syönyt."
"Mikset? Onko sulla jotain ongelmia sen kanssa?"
"Joo mutta se on hoidossa..."
Ja niin edelleen.
Helpottavaa että joku koulussamme tietää.
Tästä eteenpäin taidan ottaa vähän isomman evään kouluun, kuin puolikkaan banaanin.
H suositteli tänään tekemään niin.
Luovutanko?

Hitto, olenko mä oikeasti syömishäiriöinen?

Nuorisopsykiatrian poliklinikalta tuli tänään tieto mulle varatusta ajasta ensi kuulle.

Kevennyksenä raskaan sarjan herkkuja:

Myskikurpitsa uunissa:

-1 myskikurpitsa

-inan vajaa 2rkl oliiviöljyä

-0,5rkl ruokosokeria

-inan vajaat 1tl chilijauhetta, kanelia, paprikajauhetta, cayennepippuria

(-Ripaus merisuolaa ja pippuria)

Kuori ja kuutioi myskikurpitsa.

Sekoita oliiviöljy ja mausteet kulhossa ja pyörittele kurpitsakuutiot hyvin mausteseoksessa.

Laita uunivuokaan kooltaan n.kaksinkertainen leivinpaperi vuokaan verrattuna ja levitä kurpitsat tasaisesti vuokaan. 

Ripottele päälle merisuolaa ja pippuria.

Kääri ylimääräinen leivinpaperi hiukan avonaiseksi hunnuksi kurpitsojen päälle.

Kypsennä 200C-asteisessa uunissa 30-40min.

Ps. Sekoitin mausteseoksen paistinpannussa, jossa myöhemmin paistoin kanani, jotka näin saivat osansa mausteista (noi pullat on muulle väelle, mä en suosi prosessoitua lihaa!).

Myskikurpitsan hyötyjä:

-Herkullista!

-45kcal/100g

-Sisältää beetakaroteenia (huom.väri) , joka parantaa hämäränäköä ja immuniteettia.

-Sisältää antioksidantteja ja vitamiineja mm. A, B1-6, C ja E.

-Sisältää mineraaleja: rautaa, sinkkiä, kuparia, kalsiumia, kaliumia ja fosforia

-Hyvä kuidunlähde

-Kurpitsan siemenet ovat hyvä kuidun, hyvien rasvojen, proteiinin ja mineraalien lähde. Niiden aminohappoihin kuuluu tryptofaatti, joka osallistuu mm. melatoniinintuotantoon.

Uuniomenarahka:

-100g rasvatonta, maustamatonta rahkaa

-1 pieni/keskikokoinen omena

-Inan vajaa 1tl vaniljajauhetta

-Pähkinä tai mantelirouhetta maun mukaan

Poista omenasta siemenkota ja leikkaa omena lohkoiksi.

Laita puolet omenalohkoista mikroon miedolle lämmölle n.3min ajaksi, tai kunnes ne ovat pehmeitä ja kuori irtoaa helposti.

Irrota pehmeä omena kuorestaan ja sekoita se rahkan ja vaniljajauheen kanssa.

Nauti loppujen omenalohkojen ja pähkinän/mantelin kanssa!

Ps. <100kcal, terveellistä, kevyttä ja hyvää!

Food everywhere

Yhteenveto viikosta 41:
-Raffinaattilakossa onnistuminen! Puolet siis jo takana.
Söin kyllä perjantaina suolakeksiä ja pariin otteeseen pari suolapähkinää, mutta vain pari.
-"Hikiliikuntaa" yhteensä 225min, eli 3h 45min.
-Syönyt olen keskimäärin 700kcal päivässä taas... Anteeksi, päättäköön kukin mistä. Taas.

Olin tänään muutaman viikon tauon jälkeen vähän pidemmällä juoksulenkillä.
En ole päässyt polttelemaan tupakkaa kotona nyhjäillessäni yli pariin viikkoon ja hyödyn kyllä huomasi!
Juoksu kulki tosi kevyesti monta kilometriä! Goodbye smoking!
Sitten kun lopulta päätin kävellä osan matkan loppupuolelta, tuli aika heikko olo... Energianpuutetta, heikotti ja janotti.
Kotiin päästyäni tein smoothien ja join siitä puolet, mutta heikko olo jatkui vielä tunnin ellei kaksi.
Levättyäni imuroidessani jouduin pitämään imurin pienimmällä teholla, jotta jaksoin liikuttaa sitä.
Sitten söin ruokaa ja sain annosteltua sellaisen setin, etten päätynyt jättämään siitä paljoa, vain muutaman murun ja siitäkös olen ylpeä. Hävettää kamalasti jos joutuu heittämään ruokaa pois...

Päivän väsymyksestä huolimatta jaksoin vielä illalla treenata lihaksia:

-Punnerruksia, ojentajadippi tuolilla, liike jonka nimeä en tiedä mutta kädet koukussa viedään ne pään sivuilta kasvojen eteen ja takaisin painojen kera (3kg)... } 10 toistoa

-Sumokyykky (4kg), yhden jalan lantionnosto, askelkyykky edeten }10 toistoa

-Vatsarutistus, kaksoiskierto, jalannostot 60-90 astetta }10 toistoa

-Yläselkä, alaselkä, kierto (vastakkaiset varpaat ja sormet hipaisee..) }10 toistoa

-Lankku 30sek.

Koko setti 3 kertaa, vähän jäähdytellen sarjojen välissä.

Ei saa unohtaa alkulämmittelyä ja venyttelyä!

Tähän meni 40min, minut kyllä välillä keskeytettiin.

Päivän proteiinismoothie:

-1 jäinen banaani

-120ml jäisiä mustikoita

-120ml maitoa

-1annos proteiinilisäjauhetta (<1dl)

Kaikki blenderiin ja nauti!

 

Yht. 288kcal

Join tämän tosiaan kahdessa erässä, toisen päivällä ja iltapalalla toisen. 

Iltapalalla sekoitin mukaan hieman mysliä. 

Loppuun vielä eilen hehkuttamani kakun resepti:

Marjaisa juusto(ton)kakku:

Pohja:

-2,4dl pekaanipähkinöitä

-2,4dl manteleita

-1,2dl kuivattuja taateleita

-0,6dl raakakaakaojauhetta

Rouhi kaikki aineet yleiskoneessa, kunnes seoksesta saa tehtyä melko kiinteän pohjan kakulle.

Painele pohja tiiviisti irtopohjakakkuvuuan pohjalle.

Päällinen:

-2,4dl cashewpähkinöitä (liota vedessä 2-3h)

-2,4dl manteleita (liota vedessä 2-3h)

-3,6dl marjoja oman maun mukaan (esim. mustikoita, vadelmia, mansikoita)

-1/2 sitruunan mehu

-1,2dl rasvatonta, maustamatonta rahkaa

-0,6dl hunajaa

-1tl vaniljajauhetta ( tai uutetta tms.)

-1tl steviaa

Rouhi ensin pähkinöitä ja manteleita yleiskoneessa niin, että niistä tulee murusia. 

Lisää sitten muut aineet ja sekoita kärsivällisesti yleiskoneessa niin kauvan, että seoksesta tulee melko tasaista ja pehmeää.

Lisää päällinen tasaisesti pohjan päälle.

Laita kakku pakastimeen 5-10 tunnin ajaksi ja ota tunti ennen tarjoilua pois.

(Koristele!)

 

Älkää kauhistuko: yht. 4020kcal, mutta kyllä tämä on sata kertaa parempi kuin mikä tahansa tyhjä sokerikakku! Vaikka ei kyllä kevyin mahdollinen.

Vinkki: jos kakkuvuoka on tarpeeksi laaja, kakusta tulee matala, jolloin on helpompi annostella itselleen pienempi pala.

 

 

   

Minimaalista massaa ja makuja

Noin, vesilasin jälkeen kävin herätessäni vaa'alla: 44,1kg.
Mitä ihmettä?
En oikein taida tajuta tätä, en edes muista koska viimeksi olen painanut tämän verran, enkä siltikään osaa huolestua.
Kauniit kylkiluut, kauniit solisluut, kauniit rintakehän luut, selän luut, käsien luut, rako reisien välissä ja etenkin lantion luut.
Älkää ottako musta mallia, mutta mulle tässä on jotain tosi piristävää. Anteeksi.

Lupasin eilen tulla vinkkailemaan kokeilemiani välipaloja (/ iltapaloja/ jälkkäriä)...

Joku päivä keksin tehdä tälläisen pikkuvartaan jälkkäriksi: pari banaaninlohkoa, joiden välissä hieman maapähkinävoita, kuivattu luumu ja kanelia:

Keskiviikkona kokeilin tällaista ravitsevaa lettureseptiä iltapalalla:
-0,6dl kaurahiutaleita
-0,5annos proteiinilisäjauhetta (~0,45dl, minulla hera80-suklaanmakuisena)
-2 kananmunan valkuaista
-1rkl maitoa (rasvaton, mantelimaito, soijamaito, maito kuin maito...)

Ainekset sekoitetaan hyvin tasaiseksi.
Kaada seos kuumalle pannulle, mutta vähennä lämpöä sitten puoleen, ettei lettu pala (jos yhtään epävarmuutta, pannuun voi lisätä jotain paistorasvaa...).
Lettu kypsyy melko hitaasti ja se kannattaa kääntää osissa (minulla se lohkesi kolmeen pitkulaiseen osaan, juuri sopivasti).
Mausta kanelilla ja tarjoile hedelmäsoseen, rahkan, hedelmälohkojen tms. kanssa!

Tähänastisista letuista mun suosikki! 

Parasta kypsennetyn omenan, maustamattoman rahkan ja kanelin kanssa! 

Käärin lettusiipaleen kivalle rullalle, mutta kuvista en saanut niin kivoja...

Yhteensä n.175kcal (/3= 58kcal)

Eilen mulla oli tosi herkullinen ilta.
Äiti kypsensi kesäkurpitsaa ruuan kanssa, mä levitin pehmeää kesäkurpitsaa kuuman kauraleivän palan päälle välipalaksi: yksinkertaista, kevyttä ja tosi hyvää! Kannattaa kokeilla.

Iltapalalla mulla oli ikävä kaneliomenaa, joten pilkoin puolikkaan hapankorpun päälle pieniä omenalohkoja, jotka maustoin kanelilla.
Omenalohkoja jäi leivän kylkeenkin, joihin laitoin myös kanelia.
Sitten koko setti mikroon, niin että omenalohkot kypsyi pehmeiksi ja kuumiksi, sairaan hyvää ja kevyttä!
Dippasin leipää ja omenalohkoja maustamattomaan rahkaan. 

Koko setissä vain n.50kcal. Rahkakeko lepää kahden tuoreen omenalohkon päällä.^

Illalla tein myös sokerittoman kakun, joka on ollut nyt pakkasessa yön yli. #sugarfree #healthy #clean.
Reseptiä ja parempaa kuvaa tulee myöhemmin!

Tänään meidän sukulaisten yhteisellä mökillä (isän äidin lapsuudenkoti) on talkoot ja vein kakkuni sinne jälkkäriksi.
Sukulaiset aina jaksaa tsempata mua touhuamaan keittiössä, kiitos.
Kaikki kehuivat kakkuani ja olivat ihmeissään että se tosiaan oli sokeriton!
Poikkeuksena isän isä, joka ei suostunut edes maistamaan, voisilmäpullat kyllä kelpasivat...
Isäni isä on sen verran jo vanha ja vähän kipeä, että on se nyt kumma kun ei ymmärrä terveellisen päälle, tuli vähän paha mielikin.
Mutta pappa on höperö, ei saa loukkaantua...
Minäkin söin kakkua varmaan yli 200kcal edestä (joka ei paljoa vaadi), mutta se oli oikeastaan tavoitekin, sillä tämä aliravittu tila ei näin iltaa myöden tunnu kovin hyvältä... taisin taas syödä liian vähän ruokaa ja vettäkään en ole tänään huomannut juoda tarpeeksi.
Nyt onkin sitten huono olo, enkä tiedä mitä uskaltaisin syödä... Kuitenkin olo paranisi syömisestä, kamala kierre!

Isä toi minut siis hetki sitten kotiin.
Autossa mulle tuli tosi kummallinen olo käsivarteen, kuin suonet olisivat puristuneet kokoon ja heikotti kamalasti.
Välillä tuntui että tunne meni päähän asti.
Onneksi isän äiti oli takapenkillä kanssani ja hoivasi kättäni.
Toivon että välikohtaus johtui vain hieman jumittuneesta niskastani, apua??
Olen ollut koko päivän mökillä todella viluinen ja sellainen jumittaa paikkoja.
"Voi kun sulla on kylmät kädet!"
"Apua, senkin ruumis!"
"Täällä on 23 astetta lämpöä, mikähän siinä nyt mättää..."
Mun kädet on yhä kylmät. Tuleekohan minusta pian ruumis.

Edit:

Pakko vinkata vielä iltapala johon päädyin, namnamnam:

Puolikas kaurapuikulan siivu, lämmitin mikrossa ja muusasin päälle banaania. 

Loput banaanit napsein lohkoina (puolikkaan banaanin verran).

Ps. ~55 kcal

 

Jaja sain äsken superfoodiserkultani ylistyskommentin kuvaan, jonka laitoin tekemästäni kakusta instagramiin. Niin hyvä mieli. :>

Älä odota tästä mitään kiinnostavaa

Heips, pari päivää on ollut tässä vähän kiirettä.
Olen tehnyt läksyt niin hyvin kuin olen osannut, kokkaillut hieman ja käynyt riemuitsemassa harkoissa!

En ole vielä päättänyt millaisen teemapostauksen väsään tässä lähiaikoina, olen saanut muutamia kivoja ehdotuksia, mutta listaa saa jatkaa.
Mua vähän kiinnostaisi sellainen kysymyspostaus, että kommenteissa kysyisitte kysymyksiä ja vastaukset keräisin sitten yhteen.
Toki nyt muutenkin voi koska vaan kysellä mitä ikinä mieleen tulee!

Olen saanut kokea näiden parin päivän sisällä aika onnellisia tunteita, ei mitään suurta, mutta ne pienet arjen onnistumiset jne.
Koulussa olen jaksanut tsempata + onnistumisia ruuanlaitossa + opin molempien tanssituntien pitkät koreografiat...
Isä osti mulle eilen Samsung galaxy tab 3:n, en oikein vieläkään ymmärrä tilannetta, mutta ai että kun olen kiitollinen!
Tabletti on hyödyllinen koulussa ja se olikin pääsyy sen ostamiseen, se tsemppaa mua opiskeluissani, mutta tuohan se myös paineita.
Itseasiassa kirjoitan tätäkin tabletilla.
Eilen koulun jälkeen paistoin kanaa sipulin ja porkkanan kanssa, muita kasviksia oli jo valmiina, mutta halusin auttaa äitiä.
Tuli hyvä mieli, kun syödessämme äiti sanoi, että on tosi kiitollinen mun ahkeruudesta.
Mun isosiskot oli aina kyselemässä ruuan perään, koska valmista, mitä tänään ruokana, onko äiti jo tehnyt ruokaa...
Mutta minä pidän yhteistyön puolia, äidillä on niin paljon muuta tekemistä, että vähintä mitä voin tehdä on auttaa kotitöissä.
Mitäs muutakaan minä silti puuhailisin, kun en enää ulkona kavereiden perässä liiku...

Huomasin tänään että meidän vaaka toimii taas.
Harkitsin hetken, mutta lopulta päädyin riisumaan kylpytakkini ja farkut ja hyppäsin vaa'alle keskellä päivää!
Tämä nyt oli jo arvattavissa: paino on laskenut.  44,8kg se näytti silloin, joten huomen aamulla tyhjällä vatsalla vielä vähemmän.
Päädyin ennen vaakaepisodia selailemaan thinspokuviakin tänään.
Oikeastaan minua ei toisaalta kiinnosta lisätä syömistä.. toisaalta tiedän, ettei tällä pärjää ja paino laskee.. mutta loppujenlopuksi so what? Fiiliksen mukaan.
Nyt fiilis on että olen iloinen siitä mitä tämä naurettava elämäntapa on keholleni tehnyt.
Se on ihan kauniskin... niin minä uskallan jo uskoa.

Tää nyt meni tällaiseksi ihme jaaritteluksi... tulen myöhemmin vinkkailemaan kehittelemiäni välipaloja ja lisäämään sokerittoman juusto(ttoman)kakun ohjeen. ;)

Kiitos muruseni!

Tänään huomasin, että teitä lukijoita on kertynyt tasan 50!
Monella on enemmän, mutta mä olen todella iloinen, että noinkin montaa kiinnostaa mun juttujen seurailu!
Kiitos jokaiselle!
Olette kauniita, arvokkaita, tärkeitä ja ainutlaatuisia. <3
Kysynkin nyt juuri sinulta, lukija, että millaisen teemapostauksen tekisin?
Ehdotuksia otetaan vastaan kommenteissa!

Päivän tapahtumiin...
Koulussa menee siis jo ihan hyvin.
Yritän pysyä hymysuin niin kuin kykenen, vaikka välillä tekisikin mieli vain lysähtää pulpetille suremaan.
Pohdinkin siis sitä mistä eilen puhuimme H:nkin kanssa.
Siis, mulla on sellainen piirre, että mä peitän negatiivisia tunteita.
Mä en oikein koskaan riitele kenenkään kanssa, tai ainakaan itse haasta riitaa.
Toki kotona ja joskus L:n kanssa tulee tiuskittua jos vaikka väsyttää, mutta muuten yritän hillitä vihaiset tms. tunteet. Tällaisen purkautumisen jälkeen minua kyllä hävettää ihan hirveästi.
Myös silloin, jos joku joutuu kysymään, onko mulla kaikki hyvin, minua kaduttaa, etten osannut peittää sitä.
Tai jos minulle on vaikka luvattu jotain ja minut petetäänkin, en osaa näyttää pettymystä tai vaikka suuttua.
Suren sitten yksin hiljaa mahdollista menetystäni.
Minusta on turha suuttua pienistä ja tottahan se onkin, että räyhääminen ei ole hyvä juttu, mutta ilmeisesti tämä negatiivisten tunteiden tukahduttaminen aiheuttaa sitten minulle sellaista yliherkkyyttä ja tunteiden purkua rankaisemalla itseäni.

 

Mä söin tänään lautasen tyhjäksi päivällisellä!
Otin kyllä inan vähemmän kuin vaikka eilen ja tänään oli suhteessa enemmän kasviksia, kuin lihaa (1 kalkkunanleike). Olin hetken hämmentynyt, mutta nyt illalla jo ihan tytyväinen... Tai yritän olla.
Jälkkäriäkin otin (sokeriton minimuffini, luumu, ina maapähkinävoita, rkl soijajogurttia ja rypäleitä), mutta sen jälkeen kaloreita oli kertynyt vain 170kcal.
Toisaalta olisin voinut jättää sen siihen, mutta pyrin pakkosyöttämään itselleni ainakin sen 200kcal päivällisellä, joten keksin syödä hapankorppua juustolla. Sitten suupalan kaurasämpylää juustolla, jota kuitenkaan en pystynyt syömään loppuun. Ja kyse oli oikeasti suupalasta.
Illalla tein proteiinipirtelön (vadelmia, vettä, proteiinijauhetta, steviaa, maapähkinävoita) ja sen kalorit sai mut hetkeksi jälleen tolaltani (170kcal/1,5dl)! Hemmetin maapähkinävoi!
Turha tässä silti on huolehtia, kalorit on jokatapauksessa jossain 700kcal paikkeilla...
 Miksen voi jo rauhoittua tämän asian kanssa? 
Miksi se vaivaa mua yhä enemmän? 
Mitä enemmän yritän syödä, sitä enemmän mun tekee mieli olla syömättä!

Mainitaan nyt tässä vielä tämän päivän treeni.
Ei siinä oikein ehtinyt kunnolla hiki tulla, mutta toisella kierroksella alkoi tuntua ihan haasteelliselta.
Monipuolisempikin voisi treeni olla, mutta bongasin tämän taas instasta ja se oli nopea ja kiva kokeilla.

Vaikka eka luku voi kuulostaa isolta, niin kyllä tuon jaksaa kun tekee omaan tahtiinsa.

Mä toistin tuon siis 2 kertaa, kolmaskin olis varmaan ollut ihan mahdollinen, mutta kävi tylsäksi. Lol mua.

"Challenge of the day" (@cardioexercises)

-50 istumaannousua

-40 askelkyykkyä kävellen

-30 haara-perushyppyä

-20 kyykkyä

-10 punnerrusta

HEIHEIHEI attention!

Äiti toi mulle äsken pullon luomua vihannesmehua. 20kcal/100ml.

Kiitos äiti, olet niiiin rakas!

Ei iltapalaa kiitos

Mulla oli aamulla verikoe, joka siis tehtiin että voidaan tutkia jotain arvoja, että saanko jotain tarpeeksi ravinnostani... Hyvin selitetty. 
Verikoe ei mennyt tällä kertaa ihan putkeen!
Ensin hoitaja sai yhden putkilon verta pienellä neulalla, sitten verentulo tyrehtyi ja samalla mun kurkkua alkoi kuristaa.
Toinen neula oli yhtä hyödytön ja sen hakiessa paikkaansa nyyhkytin jo kuin pikkulapsi!
Hoitaja haki toisen hoitajan tilalleen, joka lopulta sai isommalla neulalla kaikki seitsemän näytepulloa. Hommassa meni vajaa puoli tuntia, mutta silmäni olivat turvoksissa puoleen päivään!
En minä juttua häpeä, monelle noin varmasti käy. Hassua vain.
Tämä hoitaja, kenen kanssa käyn säännöllisesti juttelemassa kuulumisiani (kutsuttakoon H:ksi) kertoi päivällä tavatessamme, että tähän asti saatujen tietojen mukaan veressäni on kaikki ihan kunnossa.
Vähän jännittää, että koska saan ajan nuorisopsykiatrille...
Juttelimme H:n kanssa ravitsemuksesta ja sain olla taas iloinen tottumuksistani.
Isänkin kanssa päiviteltiin asiaa kotona
"niin että kyllähän mä terveellisesti syön, mutta vähän vähemmän vain.."

Koulussa oli ihan mukavaa.
Ensimmäisellä tunnilla vähän heikotti ja oli vaikea hengittää hetken, mutta loppupäiväksi helpotti hiukan. Verikoehässäkkä aamusta+ menkat....
Pääsin sattumalta ala-asteen luokkakaverin eteen istumaan yhdellä kurssilla, se piristi päivää heti alkuunsa.
En aina jaksaisi jauhaa tätä samaa, mutta mainittakoon, että puolikkaan banaanin haukkaaminen ohimennen käytävällä eväänä on todella ahdistavaa. Täydellä käytävällä hitto vie, vaikka monet ympärillä söivät kasoittain ties mitä..

Anyway, kaikki ylempänä on vähän jaarittelua tähän verrattuna:
Äiti oli ominut minua varten lopun kirjolohen mitä oli jäänyt eiliseltä.
En jaksanut kalasta kuin osan ruokani kanssa ja loput jäivät jääkaappiin, vaikka tiesin äidin toivovan minun syövän sen kokonaan.
Vähän vajaan tunnin kuluttua syömisestä jäin yksin kotiin ja sitten päätin, että nyt perhana syön sen kalan kuin normaali ihminen!
Kalan mässyttäminen (vaikka pari lusikallista joutikin roskiin) aiheutti hirveän ähkyn ja oksentaminen ei todellakaan ollut kaukana.
Täysi olo oli vain osa pahaa oloa, suuri tekijä oli katumus ja vain sen ruokamassan ajattelu vatsassani...
Ihan kauheaa! Pelkään niin paljon että taistelu ehkälaihuushäiriötä vastaan johtaa.. en edes uskalla kirjoittaa sitä kokonaan... miaan.
Inhoan kuitenkin oksentamista niin paljon, että tsemppaan itseäni toimimaan sitä ehkäisevällä tavalla.
Tällä kertaa yritin unohtaa tapahtuneen lähtemällä hakemaan pikkusiskoa teatterikerhosta pyörällä.
Pyöräily virkisti ja kotiin palatessa voin taas ihan siedettävästi.
Ehkä en syönytkään niin paljon, kuin miltä aluksi tuntui?
Iltapalaa tuskin pystyn syömään, pieni kuvotus kummittelee vielä.

Minulta pyydettiin edellisessä postauksessa mainittujen sokerittomien proteiinimuffinien ohjetta, joten tässä se nyt tulee. Tämänkin reseptin bongasin instagramista, mutta muuntelin sitä hieman: alkuperäisessä ohjeessa käytettiin mm.kurpitsasosetta (banaani) ja kaakaonibsejä, joita minulta ei sattunut löytymään (vielä!).
Minun muffineistani tuli lievästi sanottuna kumisen tuntuisia ja ne tarrasivat pahasti kiinni paperisiin muffinivuokiin, joiden veikkaan johtuvan kaakaonibsien puuttumisesta.
Suosittelen siis lisäämään tipan jotain rasvaista, vaikka ihan vaan, etteivät ne jää kiinni...

Kaakaoiset sokerittomat mini-proteiinimuffinit

-1,5dl suklaanmakuista proteiinijauhetta 

-0,5dl kaurahiutaleita

-0,5tl leivinjauhetta

-1rkl sokeroimatonta, tummaa kaakaojauhetta

-1,5 munanvalkuaista

-0,9dl hedelmäsosetta (tai muusattu banaani tms.)

 Laita uuni lämpenemään 180-asteeseen.

Yhdistä kaikki ainekset tasaiseksi seokseksi.

Jaa taikina pieniin muffinivuokiin, yhteensä n.12 muffinia.

Paista 7-8minuuttia.

Koko annoksessa: ~385kcal

Per kappale (jos 12 kpl): ~32kcal

Älköön katsoko lusikan kuvajaista :'DD

 Tarjoile maustamattoman jogurtin, marjojen tms. kostean kanssa!

Minä sovelsin jääkaapissa lojuneita muffineja tänään seuraavanlaisesti:

Lasin pohjalle: murustetun muffinin, paloitellun kuivatun luumun ja lusikankärjellisen hunajaa seos.

Päälle: Rasvatonta, maustamatonta maitorahkaa, pekaanipähkinänmuruja ja jäisiä mustikoita.

Mainio jälkkäri!

Ainiin, piti vielä raportoida viimeviikon tilanne.

Raffilakko: Ei lipsahduksia, silti hymysuin!

Kalorit: viimeviikon kalorien keskiarvo ilman vähennyksiä oli 755kcal. Liian vähän järjen mukaan. Mutta kun...

Liikunta: Hikiliikuntaa yhteensä 200minuuttia eli 3h 20min!

Näin minä voisin jatkaa kirjanpitoa johon olen niin addiktoitunut. Sopiiko?

En kuule mitä kirjoitan

Moi mooi.

Viikonlopusta jo liki selvitty.
Olin kotona taas, ketäpä minua ulos olisi kaivannutkaan.
Lari oli kyllä yötä.
Mun ajatukset on aivan sekaisin, meillä on kauhea meteli ja hässäkkä, kaikki puhuu ja kyselee ja telkkarit huutaa täysillä.
Pää hajoo.

 
Olin tänään salillakin, pitkästä aikaa sillä tutulla pikkusalilla. Ja näin painoni, yhä 45kg. Tasan.
Siellä oli ystävällinen mies, joka auttoi mua laittamaan painot jalkaprässiin ja kehui mun oikeaoppista hallintaa tietyissä laitteissa. Sen kanssa oli kiva jutella, se on ollut liikunnanopettajana ja sillä on samanikäinen poika.
Olin jostain syystä iloinen, että mulla oli isot collegehousut jalassa trikoiden sijaan.
Jotenkin tunnen tarvetta peittää jalkojeni heiveröisyyden tietyissä tilanteissa... Vaikka olenkin ylpeä niistä.
Ja ei ne nyt niin heiveröiset ole...
Kävelin kotiin puolikuolleena salilta, olen ylpeä siitäkin, mutta todella väsynyt.
Kotona profeel- maitokahvijuoma aiheutti päänvaivaa ja jätin yhden viidesosan juomatta muutaman ylimääräisen kalorin takia...

Mä olen ihan hulluna superruokiin ja olen aiemmin luullut, että olen ihan outolintu meidän suvussa.
Isosisko kuitenkin kertoi tänään, että meidän serkku on samaa maata ja ihan yhtä lailla ystävää vailla!
Olisi kivaa jos tämä yhteinen piirre lähentäisi minua serkkuni kanssa vihdoin.

Tein eilen jälkkäriksi sokerittomia proteiinimuffineita.
Niistä tuli vähän kumisen tuntuisia joten en ala reseptiä sen yksinkertaisuudesta huolimatta tähän laittamaan, ellei nyt sitten joku kiinnostunut sitä jälleen kysy? c:
Laskin tänään aiemman reseptipostauksen annoksien kalorit (kesäkurpitsatikut, dippikastike, letut) !
Olkaas hyvät.
Ajattelin, että voisin ruveta keskittymään blogissani myös terveellisiin ruokavinkkeihin ja resepteihin, niin intohimoisesti kun niitä itsellenikin kerään.
Olen vähän salaa lähiaikoina haaveillut tekeväni ruokablogin, johon siis laittaisin terveellisiä, supereita ja herkullisia reseptejä. Kenties toteutan sen jonain päivänä.

Kylmäväsyheikottaakolmetportaatylösalaskiitos

Uus jakso alkoi tänään ja mun opiskelumotivaatio on noussut mukavasti. Tänään pitkä päivä ottaa veronsa... mulla on niin nälkä että heikottaa. Ei mulla saisi olla nälkä, mun kuuluis pärjätä, olihan mulla sentään puolikas banaani eväänä ja vettä.

Koulun jälkeen ajattelin tehdä pienen jogurtin, muuta ei ehdi kun lähdetään taas monen tunnin kauppareissulle.
Päivälliseksi voisin tehdä kvinoaa ja höyrytettyjä kasviksia.
Kehittelen päässäni kokoajan erilaisia ruokia ja välipaloja.
Se on hauskaa, siinä saa toteuttaa itseään omalla tavallaan.
Mun tapani on terveellisyys.
Jos ideani toimii tänään, laitan taas resepiä tulemaan.

Mitään ei saa syödä liikaa, mutta ei myöskään liian vähän.
Kivasti se kulissi terveysruokaintoilijasta pysyy pystyssä, vaikka ruokavalio on ravinnon määrän takia ihan rempallaan...
Ja mitä minä teen? En mitään.
Sillä tahdon yhä laihtua.
Valitettavasti.
Toisaalta en halua.
Ei tästä saa mitään tolkkua.
Anteeksi.

Liian täynnä

Täällä sitä ollaan, bussissa matkalla koeviikon viimeistä koetta tekemään.
Nää kokeet ei ole olleet yhtään pahoja!  En viitsinyt turhaan lukea tähänkään erityisemmin, parit kertaustehtävät riittänee. Helpottava juttu.

Olen nukkunut ehkä vajaa 5 tuntia. En saanut unta illalla, sillä olin niin täynnä iltapalastani. Kuvotuksensekaisin tuntein katsoin telkkaria yhteen yöllä.
Olo oli hirveä, koska en todellakaan ole tottunut täyttymään niin paljoa iltapalasta. Pahaa oloa varjosti vielä kuvotus siitä, kuinka "kamala ihminen" olen kun söin kaksi lettua yhden sijaan ja ne lisäkkeet vielä päälle!
Onneksi olo helpotti pikkuhiljaa... heti kun tuli pikkuisen nälkä.
Myönnettäkköön että aamupalallakin olo oli hieman kyseenalainen, jätin taas kunnon palan leivästä ja jogurttipurkin raapimatta.

Ehkä mä en lähde nostamaan ateriakokoja. En todellakaan.

Eat clean, feel clean

Heti on tultava raportoimaan raffilakon tilanteesta, kun pääsin.
Eka päivä on mennyt hyvin, olo on tosi hyvä! 
Ei ahdista ja nälkäkin tuntuu selkeämmältä.
Nälän oikeasti tunteminen on hyvä siksi, että näin tiedän syömisen olevan hyvä.
Tai yritän uskoa niin.
Toisaalta nautin nälästä sen tuoman keveyden takia. 
Välipala kävi jo mielessä, sillä ruuasta on pari tuntia, mutta odotan kuitenkin vielä illalliseen...

Pääasiallisesti halusin tulla raportoimaan jälkiruuastani tänään.
Otin siis ruokani jälkeen palan kakkua, mutta se oli isosiskon tekemää rahkahyydykekakkua.
Isosisko on itsekkin herkkulakossa ja siksi kokeili reseptiä eilen.
Kakussa ei siis ole sokeria tai erityisemmin rasvaa, hyydyke koostuu rasvattomasta, sokerittomasta jogurtista ja limerahkasta (joka on sen arveluttava osa) hyydytettynä kai veteen tai mehuun.
Pohjassa on arviolta puolet pähkinärouhetta ja valitettavasti puolet kaurakeksiä, mutta pienessä palassani keksinmurua oli ihan hyväksyttävä määrä.
Tottakai ajatus kakusta saa minut hieman levottomaksi, mutta yritän jankata itselleni, että se ei ole raffinaattia nähnytkään, vaan ainoastaan hyväksi, kevyttä ja täysin sallittua.

Voisin ottaa tavaksi tulla kertomaan tänne löytämistäni terveellisistä herkuista.
Terveelliset ruuat tms. inspiroivat mua ja teenkin usein meillä kotona erikoisia ruokiani ja terveellisiä leivoksia. Tällä hetkellä on oltava vielä tarkempi reseptien kanssa ja sehän sopii!

Huomenna itseasiassa teen ruokaa kotona: Kesäkurpitsatikkuja tomaattisella dippikastikkeella ja paistettua kanaa. Salaattia meillä on muutenkin jokapäivä ja äti huolehtii siitä.
Kommentoi jos haluat reseptin huomenna! <3