Kuulostaa hassulta, mutta sitä on vaikea kuvata.
Voi olla, että lievällä hiilarihumalalla oli osuutensa (nimim."en käytä valkoista sokeria tai viljoja"), mutta
ihmeellistä se oli.
Olin saunassa henkisesti rankan päivän päätteeksi.
Piti treenata. Piti syödä hyvin.
Todellisuutta en mielelläni edes anna ilmi eikä sillä ole enää merkitystä.
Lämmössä venyttelin ja suljin silmät antaen ajatuksen liitää, kunnes jäljellä oli vain tunnetta.
Energia virtasi ja tunsin itseni todella itsearmaksi ja hyväksi. Siitä hetkestä tiesin todella, etteivät itseään viimeaikoina toistaneet päivän aiemmat tapahtumat tulisi toistumaan.
En halua itselleni pahaa enää. Ansaitsen parempaa.
Aivan kuin joku olisi kuiskannut korvaani siemenen puulle joka pian kukoistaisi minussa.
En sano että paranisin yhdessä illassa syömishäiriöstä tai muusta päänvikaisuudesta, mutta jokin suuri muutos tässä tapahtui. Tarvitsen vielä tukea ja tulen kamppailemaan, mutta mielessäni on sellainen varmuus, jollaista en aiemmin ole kokenut.
Hieroin nokkoslangasta punotulla pesusienellä minuun jumiutuneen huonon energian liikkeelle ja huuhdoin sen pois luonnonmukaisen pesuaineen vienossa tuoksussa.
Saatan vaikuttaa sekopäältä, mutta oikeasti... viimeiset 45 minuuttia olivat jotain ennenkokemattoman meditatiivistä ja diippiä.
Miksi muuten olisin vaivautunut siitä kirjoittamaan?
Tästä alkoi puhdistus. Joka jatkuu. Olen jo perillä, mutta kehitän itseäni. Puhdistun. Kukoistan.
Syksyn ensimmäinen kynttilä sai syttyä tänään.
Ps. Jos sulla on mahdollisuus hankkia käsinpunottu nokkoslankainen pesusieni, älä ohita onneasi.
