Kovaa ja korkealta

Ihana lämmin ilma.
Ihanaa nähdä kavereita.
Niitä jotka ei ole osoittaneet kaipausta koko talvena.
Mä menin ja moikkasin ja oli ihan kivaa.

Kuitenkin nyt sattuu vielä enemmän kuin aiemmin.
Päivä päivältä haluni kuolla kasvaa.
Niissä hetkissä kuin se tulee.

Hetken siihen uskoo, että kaikki paranee, että elämä on ihan kivaa.
Mutta kun tyhjyydentunne palaa, se iskee vielä kovemmin ja murskaa suurimman osan kaikesta ilosta mitä on syntynyt.
Suru vie ilon todellisuuden ulkopuolelle.
Ai, ei se ollutkaan totta.
And the hell goes on.

Sattuu niin HELVETISTI.

En enää välitä edes syönkö. Ei kiinnosta.
Hain pitkästä aikaa askin röökiä. Ei kiinnosta.
En vittu ikävöi ketään ketä on hakannut mulle mustelmia. Ei vittu kiinnosta.

Olen niin yliherkkä. Se on söpöä ja ihan hyvä piirre, mutta kantajalleen joskus kovin tuhoisa.

Toisaalta on ihan hauskaa olla vitun rikki. Sellaset hahmot on hyviä esim. elokuvissa.

Toivottavasti matka Helsinkiin ja työhaastattelu unelmien kesätyöpaikassa piristää.
Nyt kirjottamaan puhtaaksi CV:tä ja työhakemusta.
Ainakin saan ajatukset pois täältä hetkeksi.

Until it's gone

"Kyselyn perusteella lääkäri arvioi että sulla olis keskivaikeeta masennusta. Tuntuuko susta siltä?"

Hitto, ei enempää tauteja. En jaksa. Mulla ehkä on masennus. Mä ehkä haluan tappaa itseni useammin kuin jokatoinen päivä. Mä ehkä viilsin taas. 

Mä mietin vähän itseinhoa. En mä halua inhota itseäni. En oikeastaan osaa inhota ketään. 

Mutta jos jotain itsessäni inhoan niin se on tapa, jolla itseäni kohtelen. Kidutan itseäni tietoisesti. Päätin taas että tämä päivä syödään säännöllisesti ja hyvin, eikä hankita pahaa oloa. Toisin kävi.

Tänä iltana mulla on silti erilainen fiilis päättäessäni huomisesta tsemppaamisesta. 

Mä tiedän miten saan itseni voimaan hyvin, mä tiedän mikä on hyväksi ja mikä huonontaa oloa. Mä jaksan jauhaa muillekin asioista jotka on aiheuttanut niiden huonot olot ja kerron mikä auttaa. 

Itseni hoitaminen onkin jäänyt varjoon. Musta vaan ei kai yksinkertaisesti ole tuntunut sitä, että ansaitsen voida hyvin. Kyllä mä hitto vie ansaitsen. Ja vaikka en ansaitsisi, miksi kiusaisin itseäni ja siten myös ympäristöäni huonoilla toimintamalleilla, kun kerran osaan tehdä itselleni hyvää ja näin mahdollistaa hyvän jakamisen myös ympärilleni? 

Haluan tuoda hyvää energiaa ympärilleni, haluan vaikuttaa läheisiin ihmisiin ja kaikkiin eliöihin hyvällä tavalla, auttaa, opettaa ja pitää huolta. 

Ympäristöstä huolehtiminen ei onnistu jos itsestä ei välity hyvää energiaa ja hyvää energiaa välittyy vain jos sitä saa syntymään hyvillä teoilla itselle ja ympäröivälle maailmalle. 

Mä tarvin uuden blogin. En mä halua syömishäiriöblogia. Ei ruoka ole enää ainoa asia joka mietityttää. 

Pari vuotta olen tukahduttanut itseäni. Pari vuotta ovat silti antaneet minulle paljon, enkä ajattelisi niitä asioita, mitä nykyisin ajattelen paljon, jos en olisi kokenut tätä kaikkea. Mua jännittää. Jotain on tapahtumassa. Mä aion tehdä siitä helvetin hienoa. Hienoa sullekin. 

Mä jaksan, mutta se on siitä kiinni annanko itseni jaksaa. Ehkä sitten voin oikeasti saada jonkun muunkin jaksamaan paremmin. Vaikka sut. 

Olen ajatellut paljon, mutta en ole lluottant kykyihin kirjoittaa varsinkaan iltamyöhään. Ihan sama. Pääasia että ajatukset tulee ulos, että mä näen ne, että muutkin näkee. 

Myönnettäköön vielä, että halaus kelpaisi näin päivän päätteeksi. Taidan halata perheenjäseniä aamulla. Ihan vaan koska rakkaus ja läheisyys on ihana juttu ja ikävöin sellaista.

Kato nyt tota kuvaa. Niin kaunis. Mulla on ikävä sinne.