Mä melkein myönnän

Mun pää on totaalisen sekaisin. 
L toi minut hetki sitten kotiin.

Mun pää oli taas ihan täynnä ajatuksia, mutta nyt tuntuu, etten osaa kirjoittaa niitä...

Häädä se ajoissa pois.

 Kaikki muut söi huoltoasemalla juustoaterian, mä en syönyt mitään, vaikka en ole syönyt normaalien ihmisten mittakaavassa tänään aiemminkaan mitään. Sama juttu eilen. 
Mä en vaan tunne nälkää, tunnen vain sen ajatuksen, että toi ei ole mua varten. 
Voin syödä kotona omenan... tai banaanin... tai juoda teen. 
Meiltä on banaanit loppu. Maailma tulee kaatumaan.

L sanoi mulle matkalla, että mun pitää syödä kotona. Ei ihme, että oli kylmä ja huono olo ulkona.
L on ollut mun kanssa koko päivän, se tietää mitä syön. Mä kerroin sille muutama päivä sitten, että en ole syönyt pitkään aikaan yli 800kcal (se näki mun ShapeUpista tavoitekalorit).
Mutta ei L ymmärrä. Eikä sen tarvitse. 
Ei poikaystävästä saa tehdä terapeuttia. 
Se tekee parhaansa. Silti toivoisin lisää. Olen aivan liian vaativa.

En saisi syödä enää muuta, kuin hedelmiä/kasviksia. Sallin myös muutaman pähkinän. Silti otan puolikkaan leivän. Naurahdin sarkastisesti itseäni, kuka helvetti potee huonoa omaatuntoa puolikkaasta ruisleivästä, jossa ei ole edes voita. 
Olisin niin halunnut banaanin, kun suunnitelmani ei toteutunut, olen aivan sekaisin.
Syön rypäleitä. Sitten lähetin viestin L:lle: "Söin puolikkan leivän ja muutaman rypäleen. En pysty syömään enempää, mut yritän taas pian." 
Myöhemmin lähetän vielä: "Oon ollut tyhmä ja nyt oon saanut itteni satimeen. :("

Se kertoo pian mun äidille ja isälle, jos puhun sille liikaa. Siis L:lle. 
Se sanoi kertovansa, jos minä en kerro.
Melkein haluaisin jo kertoa, sillä mua pelottaa ajatus, että olenkin kipeä, enkä parane itse. 
Mua hävettäisi kertoa, isä suuttuisi niin paljon ja äiti syyttäisi itseään. 
Enkä halua lihoa. 

Tää kirjottaminen ja verensokerin nousu paransi hiukan mun oloa. 
Ei vielä, en lopeta vielä, kaikki on ihan hyvin. Katsotaan sitten, kun painan 45kg.

Ps. Älä ota musta mallia, tää on oikeesti syvältä joskus.

Please, L tule mun viereen yöksi...