Miksei mun keho voi hylkiä sitä

Eiii juku. 
En ole syönyt lämmintä ruokaa kotona varmaan yli viikkoon, tänään pakottauduin kuitenkin syömään, sillä äidin kommentit viestivät hänen odottavan sitä.
Otin isomman lautasen kuin normaalisti, pilkoin 2 lihapullaa ja kauhallisen nuudeleita aivan pieneksi ja levitin ne lautasen puoleenväliin, toinen puolisko on salaatille.
Äiti oli kokoajan keittiössä kun minä söin, en pystynyt syömään kuin puolet lihapullista (en ole ikinä pitänyt lihasta, joten se oli ihan ok). 
Kun olin syönyt nuudelit (joista olisin halunnut jättää, niissä on aivan jumalattomasti kaloreita!) sisko katsoi, kuinka paljon niitä oli vielä jäljellä "ethän sä ottanut täältä mitään!" ja jouduin ottamaan vähän lisää. 
Hyi kun mua ahdistaa nyt... Ei olis pitänyt syödä. 
Iloitsin tänään juuri ennen syömistäni, että painoin tasan 48kg, vaikka aamiainen oli masussa painamassa, mutta nyt on sekava olo. 
Oksennanko, vai lähdenkö lenkille? Olen jo ollut tänään pyöräilemässä, mutta kai se on pakko lähteä, kun kalorit meni jo reilusti yli 400kcal (SGD:n raja tänään), ja jääkaapissa odottaa vielä smoothieta iltapalaksi.

Tää ei varmaan ollut kovin kiinnostavaa, mutta pakko nyt vaan purkaa. 
Hyvä asia tässä päivässä on, että en ole syönyt herkkuja, kuin puolikkaan keksin ja pienen palan patukasta, jotka sallin itselleni kyllä.

Iltaa

En ole pahemmin sortunut vielä iltaan mennessäkään herkuttelemaan (no okei, muutama bilar veti kurvit suoriksi ja kaahasi kitaani.) ja muutenkin iltapala oli ihan suunnitelmien mukainen. 

Kesken mun kahvakuulatreenin (joka oli tänään kyllä melko lepsu mun makuuni) huomasin tuijottavani kaapinovea, heiluin edestakaisin varmaan puoli minuuttia ja jankkasin mielessäni: ai mu kädet, ai mu kädet.

Ei se treeni edes erityisemmin kuormittanut mitään, mutta oli vaan kokoajan ihan väsynyt olo. 

Muutenkin olen torkkunut tänään varmaan kolmeen otteeseen. 

Lähinnä olen hakeutunut peiton alle siksi, että on ollut hirmuinen vilu. 

Cold but skinny, cold but skinny- kyllä, ajattelen ja puhun usein englanniksi.

Tänäänkin tuli se kuolemanmietiskelyhetki. 

Katselin, kun hoikka pikkusiskoni veteli suklaajäätelöä. 

Se on syönyt tänään jo kaksi ruokaakin, jotka oli isompia, kuin mun yksi ruokani. 

Miten se pysyy niin pienenä? 

Pikkulapset riehuu, leikkii ja kasvaa. Siinä kai se. Tottakai se pysyy helpommin pienenä, kuin tälläiset väsyneet teinit. 

Miksi tää tuntuu siltä, että mun elämä on jo eletty? 

Ei saa menettää toivoa, kyllä tää tästä. 

Kun vain saan itseni tasapainoon ja kun olen tarpeeksi hoikka, voin ottaa vastaan lupaavan tulevaisuuden. Ajatellaan näin, vaikka väkisin. 

Mä melkein murrun, 

mutta pidän mun selän suorana ja leuan pystyssä. 

Mä en luovuta.

Syömiset (hedelmiä tms. laskematta)

Tavoite: 400kcal

Ylitys: 230kcal

Kulutus: 245kcal

=385kcal (+ ne muutamat karkit!)

Liikunta

Pyörälenkki (eli heitin pikkusiskon kerhoon ja poljin kiertoreittiä kotiin) 4km 18min 95kcal

Tanssintanssintanssin kuin jossain huuruissa.

Kahvakuulatreeni (linkki)