Liukuvaa

Eilen

Olimme kotitalouden luokan kanssa ravintolassa. Jotkut söivät vähemmän, toiset enemmän, riippuen miten rahat riittivät. Minä söin parsakeittoa, jonka mukana oli patonkia ja cappucinon. Muut ihmettelivät miten pärjään niin pienellä ruualla. Mitä vittua? Musta siinä oli vaikka kuinka paljon! Iso lounaaksi! Ravintola- annos! 

Siellä oli eräs tyttö, jonka kanssa juttelimme syömisistä. Hän on tosi hoikka, mutta minua hiukan pidempi, joten painomme on samaa luokkaa. Kumpa olisin yhtä hoikka... 

Tytöllä -vaikka R:llä- oli vaikeuksia jaksaa annostaan. R ei innostu lihasta, mutta kana ja kala ovat hyviä. Samoin. "Mäkkärin kasvispihvit ovat parempia kuin tavalliset". Samoin. "Minä otan mäkkärissä yleensä nugetit". "Mä en enää käy mäkkärissä".

Tuntuu, että puhuin vähän liian avoimesti roskaruokainhoistani puolikavereille. No, sama se, miksi niitä kiinnostaisi. R:ää kohtaan minulle tuli lämmin tunne, joku ymmärtää minua. Hänen kanssaan olisi kiva ystävystyäkin.

Mainitsin L:lle ravintolareissusta, mutta hän sanoi ettei halua kuulla enempää, kun aloitin. Itkin eilen L:lle pahaa oloani oli nälkä. Tuntuu pahalta, kun en joskus osaa pukea sanoiksi oloani hänelle. En yhtään ihmettele, jos seurani on silloin turhauttavaa. Eilen sain kuitenkin selitettyä kysymällä "näyttääkö mun jalat näissä housuissa isoilta?" "Ei, täydelliseltä.". Se ei auttanut oloani jalkojeni suhteen, mutta L:n lämpö sai minut rauhoittumaan.

Söin eilen n. 900kcal edestä ja aika terveellisesti, vain puolikas fazerin pieni mansikkapiirakka mustalla listalla liikaa silti itsekuriton...(L tuhahti sille). Paljon kasviksia.

Illalla tein vatsalihastreeniä kahvakuulan kanssa.

Vuoristorataa tänään

Nälkä kouri vatsassa, mutta en antanut sille huomiota. Istuin koulun vessassa piilossa kysymyksiltä. Jos en tahdo mennä syömään, on helpompi jättää ruokailu väliin. Janokin vähän oli, mutta hanasta saa vettä. Pelotti, huomaako L mitä tein. Päivällä aioin syödä yhden ateriankorvikepatukan. Piti muistaa, kuinka aamulla ahmin.

Kyllä, en mennyt tänään syömään koulussa ja olo oli mahtava (ylpeä) päivän päätteeksi! Patukkasuunnitelma meni kyllä mönkään, sillä kotona painostettiin. Onneksi oli kesäkurpitsaveneitä ja salaattia. Ei tullut niin paha mieli. Illalla vielä söin banaanin ja vähän jopa sipsiä. Pidän sitten oikeasti sen pieniruokaisemman päivän huomenna!

Mulla oli tänään parturi, siellä värjättiin latvoihin vaaleneva liukuväri. Menin heti ostamaan vaalennusainetta itse kun lähdin! Jos sanon, että blondit latvat, niin miksi ne jätettiin vaaleanruskeiksi? Onneksi lopputulos on nyt hyvä, kun vaalensin vähän itse. Hyvää työtä parturi teki, en kai vain antanut ymmärtää itseäni oikein. En tahdo olla kiittämätön.

Kun oma vaalennus oli päässäni, itkin yksin saunassa. Miksen voi saada sellaisia hiuksia kuin toivon? Miksi joudun niin usein pettymään? Tahdon kuolla! Tahdon olla joku muu! Olen niin ruma ja hiukseni ovat kamalat! Mulla on enemmän arpia kuin kavereita!- Päässä pyöri tavanomaisia ajatuksia. Onneksi olo helpottui, kun värjäys onnistui. Valituksistani viimeisen muuten mainitsin eilen L:llekin.

Söin siis tänään vähän yli 1000kcal (Mitä ihmettä, ilman lounasta?). Mokani tänään oli aamu, jolloin tosiaan ahmin taas masaliisaa ja keksiä. Kulutus on ollut varmaan aika pieni, olen vain kierrellyt kaupungilla.