Kiitos muruseni!

Tänään huomasin, että teitä lukijoita on kertynyt tasan 50!
Monella on enemmän, mutta mä olen todella iloinen, että noinkin montaa kiinnostaa mun juttujen seurailu!
Kiitos jokaiselle!
Olette kauniita, arvokkaita, tärkeitä ja ainutlaatuisia. <3
Kysynkin nyt juuri sinulta, lukija, että millaisen teemapostauksen tekisin?
Ehdotuksia otetaan vastaan kommenteissa!

Päivän tapahtumiin...
Koulussa menee siis jo ihan hyvin.
Yritän pysyä hymysuin niin kuin kykenen, vaikka välillä tekisikin mieli vain lysähtää pulpetille suremaan.
Pohdinkin siis sitä mistä eilen puhuimme H:nkin kanssa.
Siis, mulla on sellainen piirre, että mä peitän negatiivisia tunteita.
Mä en oikein koskaan riitele kenenkään kanssa, tai ainakaan itse haasta riitaa.
Toki kotona ja joskus L:n kanssa tulee tiuskittua jos vaikka väsyttää, mutta muuten yritän hillitä vihaiset tms. tunteet. Tällaisen purkautumisen jälkeen minua kyllä hävettää ihan hirveästi.
Myös silloin, jos joku joutuu kysymään, onko mulla kaikki hyvin, minua kaduttaa, etten osannut peittää sitä.
Tai jos minulle on vaikka luvattu jotain ja minut petetäänkin, en osaa näyttää pettymystä tai vaikka suuttua.
Suren sitten yksin hiljaa mahdollista menetystäni.
Minusta on turha suuttua pienistä ja tottahan se onkin, että räyhääminen ei ole hyvä juttu, mutta ilmeisesti tämä negatiivisten tunteiden tukahduttaminen aiheuttaa sitten minulle sellaista yliherkkyyttä ja tunteiden purkua rankaisemalla itseäni.

 

Mä söin tänään lautasen tyhjäksi päivällisellä!
Otin kyllä inan vähemmän kuin vaikka eilen ja tänään oli suhteessa enemmän kasviksia, kuin lihaa (1 kalkkunanleike). Olin hetken hämmentynyt, mutta nyt illalla jo ihan tytyväinen... Tai yritän olla.
Jälkkäriäkin otin (sokeriton minimuffini, luumu, ina maapähkinävoita, rkl soijajogurttia ja rypäleitä), mutta sen jälkeen kaloreita oli kertynyt vain 170kcal.
Toisaalta olisin voinut jättää sen siihen, mutta pyrin pakkosyöttämään itselleni ainakin sen 200kcal päivällisellä, joten keksin syödä hapankorppua juustolla. Sitten suupalan kaurasämpylää juustolla, jota kuitenkaan en pystynyt syömään loppuun. Ja kyse oli oikeasti suupalasta.
Illalla tein proteiinipirtelön (vadelmia, vettä, proteiinijauhetta, steviaa, maapähkinävoita) ja sen kalorit sai mut hetkeksi jälleen tolaltani (170kcal/1,5dl)! Hemmetin maapähkinävoi!
Turha tässä silti on huolehtia, kalorit on jokatapauksessa jossain 700kcal paikkeilla...
 Miksen voi jo rauhoittua tämän asian kanssa? 
Miksi se vaivaa mua yhä enemmän? 
Mitä enemmän yritän syödä, sitä enemmän mun tekee mieli olla syömättä!

Mainitaan nyt tässä vielä tämän päivän treeni.
Ei siinä oikein ehtinyt kunnolla hiki tulla, mutta toisella kierroksella alkoi tuntua ihan haasteelliselta.
Monipuolisempikin voisi treeni olla, mutta bongasin tämän taas instasta ja se oli nopea ja kiva kokeilla.

Vaikka eka luku voi kuulostaa isolta, niin kyllä tuon jaksaa kun tekee omaan tahtiinsa.

Mä toistin tuon siis 2 kertaa, kolmaskin olis varmaan ollut ihan mahdollinen, mutta kävi tylsäksi. Lol mua.

"Challenge of the day" (@cardioexercises)

-50 istumaannousua

-40 askelkyykkyä kävellen

-30 haara-perushyppyä

-20 kyykkyä

-10 punnerrusta

HEIHEIHEI attention!

Äiti toi mulle äsken pullon luomua vihannesmehua. 20kcal/100ml.

Kiitos äiti, olet niiiin rakas!