Tämä menee aivan liian kipeäksi.
Söin tänään aamiaisen ennen kymmentä, kävelin kauppaan ja aloin kahdelta tekemään ruokaa.
Sain kaiken valmiiksi vasta viideltä joten olen ollut lähes syömättä seitsemän tuntia. Silti en pystynyt syömään pientä ruokaani loppuun. Nypein nypein ja nypein, siirtelin ja järjestelin. Närin muutaman palan kanaa, kesäkurpitsapihviä, kurkkua ja rypäleitä, lautaselle jäi kaikesta rääppeitä. Kasoittain murusia joita en syönyt. Hyvä jos puolet söin. Jälkkäristäkin oli ihan pakko jättää lusikallinen. Ei vain pysty ei vain pysty. Mua pelottaa miten mulle käy kun tuntuu etten vain voi tälle mitään.
"Ethän sä tänään ainakaan kuole?" Kysyy pikkusisko.
No en välttämättä vielä tänään.
Mulla on niin heikko olo. Myönnän sen tosi harvoin mutta huomaan sen jo päivittäin. Olkaa viisaampia ystävät...
Voin sanoa että teet erittäin hidasta itsemurhaa. Olen käyttänyt tätä vertauskuvaa aikaisemminkin, mutta tuo on kuin olisit saanut valtimoosi haavan joka vuotaa pisaran päivässä kunnes heikkenet ja lopulta kuolet. Haluatko siis kuolla? Varsinkin noin hitaalla ja tuskallisella tavalla?
VastaaPoistaVoi kulta pieni kun minä tiedän! :( kiitos kuitenkin taas, eipä tuota kai voi liikaa muistuttaa.
VastaaPoista