Kuinka paljon voi tyttö päivän aikana itkeä?
Kuinka monesta syystä?
Liian paljon, liian monesta turhasta.
En enää edes tiennyt miksi itkin kun äiti tuli katsomaan minua.
En jaksa mennä tanssimaan.
"Voidaan sanoa isälle että mopo ei käynnistynyt.
Liian paljon, liian monesta turhasta.
En enää edes tiennyt miksi itkin kun äiti tuli katsomaan minua.
En jaksa mennä tanssimaan.
"Voidaan sanoa isälle että mopo ei käynnistynyt.
Anna kun mä halaan sua kun oot niin surkiana. Stressasit siitä kakusta niin että se väsytti sut."
I fall with the tears i cry.
Jälleen kuuntelen Väsyneet Maan ja suon itselleni levon.
Olen kiitollinen sille joka laittoi instagramiin tekstikuvan:
When you feel you're drowning in life situations, don't worry. Your life guard walks on water.
Olen kiitollinen sille joka laittoi instagramiin tekstikuvan:
When you feel you're drowning in life situations, don't worry. Your life guard walks on water.
Poden vähän syyllisyyttä, sillä tuntuu etten halua syödä enää mitään.
Kaikesta pahasta huolimatta mulla on ihan turvallinen olo.
Nykyään pystyn puhumaan oikeista tunteistani enemmän perheelleni.
"Äiti tää on ihan hullua.. mä olen kipeä. Tullut pikkuhiljaa kipeäksi ja tajuan sen yhtäkkiä."
Selitin pikkusiskollenikin, miksi sisko itki huoneessaan syntymäpäivillä ja miksi aina joskus äksyilen.
Siitä en kuitenkaan mainitse, kuinka tekee mieli oksentaa keksinmurut ja kakkulusikalliset ulos, enkä siitä, kuinka iltapalan täyttämä vatsa kuvottaa.
En halua syödä huomenna. Paitsi aamupalan.
Toivottavasti olen huomenna iloisempi, sillä tänään huomasin kuinka ruokahalu vähenee mielialan laskiessa.
Mulla sama homma, jos jokin menee vähänkin päin mäntyä ja mieliala laskee niin ruoka halu katoaa savuna ilmaan. Kerran riitelin minun parhaan kaverin kanssa niin olin 3 päivää hyvin hyvin vähällä ruualla.
VastaaPoistaOivoi, toivottavasti saitte sovittua. Kiitos kommentista, jälleen tuli tunne ettei tarvi olla yksin tälläisen kanssa :>
PoistaEn ymmärrä. Kaikki nämä syömishäiriö blogit ovat aivan samanlaisia ja kaikki seuraa toisiansa ja kommailee että "mulla sama homma pärjäile" -.- Tyhmää touhua tänne kirjoitella tälläsia kun ei niistä ole kuin haittaa ja monet vielä suurentelevatkin tänne asioitaan -.- Suoraan sanottuna tämä on kuin joku yhteisö mikä kokoajaa asiansa tänne ja kokoajan mennään samaan aikaan samoja juttuja kaikilla läpi. Hieman epäilyttävää.. Onko tämä sitä saatananmoista huomion hakua internetissä ja oikeassa elämässä kun "tuntuu siltä ettei kukaan välitä/huomioi tarpeeksi"? Kyllä tekin kaikki syötte ruokaa joka päivä ja ette te pysty loputtomiin kalorimäärää tiputtamaan kun aivot sen estää. Ja sitten kun tajutaan että pystyy syömään "paremmin" aletaan pitää ruokapäivä kirjaa minne päivä päivältä kirjataan kaikki kalorit aina pienessä nousussa että voi olla sitten blogi kaverit niin "ylpeitä" Tämä menee minusta jo hieman liikaa yli ja naurettavuuden puolelle. Jos kerran valitatte ettei pysty syömään ja se kuvottaa niin miksi sitten syötte?! Maailmassa on monia teidänkin ikäisia mitkä olisivat valmiita antamaan mitä vaan että saisi syödä mieluutensa mukaan. Mutta te vain salaa heitätte annoksenne roskiin ja pinnaatte kouluruokailun ja jos sattu pari karkkia liikaa ottamaan pitää vahingoittaa itseään viiltelemällä/muuten kiduttamalla. Tälläistä ajatusta on turha alkaa miettiä päässä koska sitten se alkaa pikkuhiljaa tuntua todelliselta. Eli lopettakaa ennenkuin aloitatte!
VastaaPoistaHauskaa saada välillä tälläistäkin kommenttia, kiitos.
PoistaMä en tiedä niistä suurentelijoista, mutta jos joku suurentelee, niin sehän on sitten hänen itsetunto-ongelmansa, enkä siksi edes välittäisi.
Ymmärrän ettei ulkopuolisen ole helppoa käsittää, mikä näissä blogeissa on kyse.
Se toisten syömishäiriö tms. bloggaajien tukeminen on vain hyvä asia, sillä vertaistuki toimii. En näe ongelmaa siinä, että meistä "sairasta" on muodostunut tavallaan yhteisö, se auttaa esim. itsensä yksinäiseksi tuntevia kärsijöitä.
Varmasti monelle on tärkeää, kuten minulle, että saa hieman huomiota: tuntuu mukavalta, kun tietää että joku lukee tai muuten välittää siitä, mitä tänne kirjoittaa. Kuitenkin useimmille tärkein asia blogissa on, että tänne voi purkaa puhtaasti omia tunteitaan. Kyse on siis oman olonsa helpottamisesta.
Miksi emme söisi ruokaa joka päivä? Toisaalta totuus on, että jotkut eivät syö ja se on ikävää.
Kuitenkin jos asia ei sinua liiemmin kosketa, niin eikö olisi parempi että et lukisi tälläisiä blogeja, jos ne sinua ärsyttää?
Syömishäiriöt ovat sairauksia ja toivon, että ottaisit asioista selvää, ellet sitä ole jo tehnyt, jos siis todella haluat vastauksia kysymyksiisi.
Vakavasti sairastuneet eivät voi tilalleen mitään, ei kukaan heitä ruokaa pois ilkeyttään, vaan suurin osin siksi, että tuntee ettei ansaitse sitä ruokaa. Jokaisella on omat syynsä ja ongelmansa häiriön takana.
Olen samaa mieltä viimeisestä lauseesta, valitettavasti sitä ei aina voi pakottaa pysähtymään ajoissa. Juuri siksi monet kirjoittavat paranemisprosessistaan ja minusta siinä ei ole mitään pahaa, että ihmiset tukevat toisiaan hädän hetkellä.