Aikajanalla

Mitävittuasaatana. 

Mun tiistai-aamun pitkä postaus on kadonnut!! 

Mitä tää nyt on!? Mua melkein itkettää kun siinä oli niin paljon kaikkea... :'<

Yöllä unensaantivaikeuksissani päätin pyrkiä syömään tänään n.800kcal, kulutuksen kanssa (eli yhteensä n.1000kcal).
Ensimmäinen askel tähän oli, että oikeasti menin koulussa syömään!
Vaikka otin vain hiukan, niin otinpahan kuitenkin.

"Otin kolme leipää kun olis ollut liikaa voita kahdelle, haluutko yhden?"
" En! Siis noi on ihania leipiä... mut en!!"
Kuvottavaa voita. Mä en muista koska viimeksi olisin voidellut leipäni ja hyvä niin.

Olen päivisin juuri siksi kai väsynyt, kun yksi ateria jää välistä, joten tänään saatan jaksaa ehkä vähän reippaammin ja olla napostelematta...
En voi kieltää, etteikö tunnu pahalta pistää itseään syömään enemmän.
Kuvottaa suorastaan, mutta yritän ajatella muita tämänhetkisiä tavoitteitani.
Harkoissa on jaksettava ja pikkusiskon kakku on saatava valmiiksi, muut mietteet pitää yrittää vaimentaa, vaikka kuinka ahdistaisi. Apua.

Mua ällöttää kuinka huolettomasti mun ryhmäläiset mussuttavat eväitään.

 Muutkin koululaiset mussuttavat usein mm. suklaapatukoita.
Kokonaisia suklaapatukoita. 
KOKONAISIA _SUKLAAPATUKOITA.
Miten ne voi?

Mä en kestä tätä kylmyyttä.
Aamulla koulumatkalla kylmyys menee kaikkiin luihiin ja ytimiin ja vilu pysyy lähes yhtäjaksoisesti koko päivän ja takki pysyy päällä.
Hektisellä kauppareissulla koitan selvitä kävelemällä lujaa ja pitämällä kädet taskussa, mutta silti se kylmyys sattuu.
Kotonakaan se ei jätä, varsinkin ruuan jälkeen vilu iskee kunnolla ja minunhan piti vaihtaa vaatteet tanssia varten.
Taas ulos ja kylmempään. Tuntuu että sormet vielä joku päivä rapisevat kuolleina jäisinä kokkareina katuun.
Mun toppatakkikausi alkoi nyt, mutta entä sitten kun sekään ei riitä??

Laskin päivän kalorit, en kyllä ihan päässyt tavoitteeseen. Piti olla tuhannen paikkeilla, ollaankin seitsemässäsadassa. Kulutus päälle niin totaali kutistuu viiteensataan.
Mitä hemmettiä tässä nyt sitten pitäs keksiä.