Jaijjaaseesaij

 Mieli on ollut tänään paljon tyynempi, kuin eilen ja olen pirteämpi, vaikka tänäänkin vähän viluttaa. 

Olen hymyillyt aika paljon.

 En mennyt syömään koulussa, sen päätin jo ajoissa, sillä en olisi millään jaksanut vaivata pääni sen pohtimisella.

Meillä on kirjaesseen palautuspäivä perjantaina, mutta en ole lukenut 400-sivuisesta kirjasta kuin viidenneksen. 

Onneksi sain suuni auki ja herttainen äikänopettaja sanoi, ettei viivästys haittaa.
Hän on ymmärtäväinen suhteeni. 

Erään äikäntunnin jälkeen, kun meille palautettiin arvostellut kirjoitelmat, opettaja otti mut puhutteluun.
Hän ei ollut voinut arvostella kirjoitelmaani, sillä "se oli niin huolestuttava" (kirjoittaessa oli vissiin ollut vähän mieli maassa). 

Opettaja huolehti, että minulla on joku kelle puhua.

Olin innoissani, sillä keksin että teen kotona itselleni terveellisen munakkaan ruuaksi, salaatin ja maidon kylkeen tietenkin (kysy reseptiä jos kiinnostuit ;)).

Illalla harkoissa oli hirmuisen kivaa, opin tanssisarjan kunnolla!
Nyt mua ahdistaa jonkun verran: 1030kcal. 

Mitä vittua. Koska viimeksi olen syönyt tämän verran!?
Jos mulla ei olisi harkkojen jälkeinen hyvä olo vielä päällä, niin varmaan sekoisin pettymykseen. 

Ja tokihan tanssi kuluttikin.
Miksi banaanissa on niin paljon kaloreita?? 

Miksi siinä hemmetin proteiinilisäjauheessa pitää olla!??!

Ihan kamala olo, vaikka tiedän että tää on mulle kai parhaaksi. Vitut on.
Voisko tää loppua jo... miksi edes aloitin.
Mutta kun olen niin ylpeä itsestäni kun olen hoikka, en todellakaan voi sanoa, että katuisin tätä (ainakaan vielä). Halusin laihtua ja onnistuin, nyt vain pitäisi normalisoida. 

Varmaan aika klassista huolehtia, että mitä minä muka sitten tekisin, jos en vahtisi painoa?
Jokainen saman läpikäyvä tietää, kuinka se voi tuntua täydellisimmältä "harrastukselta" mitä voi olla.