So close

Anteeksi, että en oo kirjottanut pitkään aikaan, enkä kommentoinut, enkä edes kertonut miksi katosin.

Siissiis.. noh, edellisviikon kalorit sain hallittua, ylitys torstaina, mutta korvasin sen kiltisti perjantaina.
Edellisviikon lauantaina lähdimme aikaisin aamulla ajamaan Kuusamoon mökille, seurueessa minä, läheisin kaverini, hänen äitinsä, miesystävänsä ja pikkuveljensä.
9 tuntia autossa meni ihan siedettävästi, taukoja oli paljon, koko porukka nimittäin polttaa tupakkaa, paitsi Lauran pikkuveli.

Päätin, että alan puhua itsestäni ja kavereistani oikeilla nimillä.

Ihan sama jos joku löytää tän, en jaksa enää välittää niin paljoa. 
Olen sitten avoimesti sairas.. sekä pahoillani että puhun kavereistani täällä heidän tietämättään.

Kerroin eilen illalla poikaystävällenikin. Olen niin pahoillani salailusta, tää blogi on kuitenkin aika iso asia, paikka, jonne puran ajatukseni, joista en tykkää muuten puhua. Poikaystävä ansaitsee tietää.

Jos tää johtaa siihen, että en enää kelpaa kumppaniksi, niin sitten se vain on niin ja olen sen ansainnut.

Ensimmäisenä päivänä mökillä vaan tutustuttiin paikkoihin (siis sunnuntai), otettiin aurinkoa, uitiin ja saunottiin.
Toisena päivänä mentiin suurpetoeläintarhaan (tai miksikä sitä nyt kutsutaankaan) ihastelemaan karhuja, poroja, ilveksiä ja susia. Myöhemmin taas uitiin ja saunottiin.

Kolmantena päivänä, siis tiistaina, katsastettiin tropiikki, eli kylpylä. Olimme yhtä mieltä siitä, että hinta oli aivan liian korkea niin pienestä kylpylästä.
Neljäs päivä oli suosikkini, silloin vaelsimme pienen karhunkierroksen. Juoma ja eväät riittivät ja olin energisempi kuin olin uskaltanut uskoa. Rakastan luonnossa liikkumista.

Viidentenä päivänä, torstaina, kävimme Rukan kesäkelkkaradalla. En uskaltanut laskea hirveän lujaa, mutta kivaa se silti oli. Katselimme muutenkin miltä Ruka näytti ja vähän shoppailtiin.
Kuudentena päivänä Lauran äiti ja miesystävä kävivät vielä lyhyellä vaelluksella katselemassa maisemia. Olisin tykännyt mennä mukaan, mutta jäin Lauran kanssa mökkiin sillä hän ei ollut innostunut lähtemään. Muuten vain hölläilimme koko päivän, mutta illalla kävimme taas uimassa ja saunassa.
Seitsemännen päivän, siis lauantain, aamupäivä meni pakkaillessa, loppupäivä autossa.

 Olen tosi kiitollinen, että pääsin mökille mukaan. Olin siellä onnellisempi, kuin olen pitkään aikaan ollut.
Heti kun palasin kotikaupunkiin, mielialani laski taas. Kuitenkin reissu istutti minuun ajatuksen, että on ihmisiä jotka välittää, ystävät on aina valmiita kuuntelemaan ja  
maailma on kaunis.

Syömisten kannalta reissu oli pelottava, joka päivä isolta lautaselta, ties mitä grillipihvejä ja perunaa.. Joka päivällisellä podin pientä ähkyä, kun otin sen verran ruokaa, ettei ketään olisi ihmetellyt mitään.
En kadu, olen ylpeä itsestäni.
Grillipihvi oli sittenkin hyvää, ei perunaa hittovie ole pakko ottaa joka kerta, aina oli tarjolla raikasta salaattia ja tuoremehua. Tosi iloinen olin siitä, että joka päivä oli tarjolla myös ananasta.
Vaikka tuntui siltä, että söin siellä enemmän kuin pitkään aikaan, niin realistisesti ajateltuna pieni aamiainen, välipala ja päivällinen ovat vähemmän, kuin se napostelun määrä, mitä kotona liian usein harrastan.
Kaloreita en jaksanut laskea, loppujenlopuksi, minä todella laihduin siellä mökillä.

46, 2kg, aamupaino sunnuntaiaamuna. Illallakaan paino ei noussut enää lähellekkään 47kg:ta.
Olen niin ylpeä!
Enää pieni askel neljäänkymmeneenviiteen! 
Sitten alan kyllä syömään hiukan normaalimmin.
Hiukan.
Sen verran kuin pystyn.

Huhhuh, mulla olis varmaan vielä paljon ajatuksia, mutta myöhemmin sitten jos muistuu mieleen.
Nyt sain just vaihdettua lenkkikuteet (uudet!) päälle ja lähden heti, kun isä tulee kotiin asioilta. Ehkä. Kuitenkin jossain vaiheessa.
Sitten pitää hankkia lukiokirjoja. Hei taas.