Kuvatonjärjetön

Moi taas. 

Eilen oli äidin syntymäpäivä, enkä toteuttanut suunnitelmaani siitä, että söisin tosi vähän.
Mutta en syönyt karkkia kuin ehkä kaksi pikkuista! Sipsiä tosin illalla taas...
Tein äidille kevyen ja vähähiilihydraattisen raakakakun.
Siis tavallisen keksi-voi pohjan korvasin pähkinöillä, kuivahedelmillä ja hunajalla. Juustokakkumaisuus syntyi korvaamalla tuorejuusto rasvattomalla, maustamattomalla rahkalla.
Valkean sokerin vaihdoin ruskeaan. Mummu oli tuonut mansikoita joita sain kakun päälle.
Äiti oli tosi iloinen kun tuli töistä kotiin ja minäkin kykenin syömään pienen maistiaiseni hymyssä suin. Vitut.

En tehnyt eilenkään läksyjä,  mutta koulussa oli tänään aikaa tehdä tarpeelliset tehtävät, sillä en mennyt syömään! Kaveri lähti kesken koulupäivän, joten mikään ei pakottanut minua syömään. Jes, voittajafiilis.

Kotona olikin sitten pakko syödä, sillä tänään oli ekat treenit.
Söin pari palaa höyrytettyä kukkakaalia ja sipulia käärittynä kahteen ohueen kalkkunasiivuun... Seurana vähän kurkkua ja vesimelonia, 1rkl mummun tekemää kurkkusalaattia ja 30g rasvatonta raejuustoa. Ainiin ja pari pekaanipähkinää. Pieni ruokamäärä kuitenkin kostautui ja otin pienen palan kakkua jälkkäriksi, sekä vähän mysliä... damn.
Iltaan mennessä olin jo ylpeä, kun en ole syönyt niin paljon tänään, kuin eilen mutta...
Iltapalaksi tein kuitenkin normin rasvaton, maustamaton rahka-banaani-marja-spirulina sekoituksen (+pala oman puun omenaa). Kaloreita tuli ehkä 50kcal, mutta silti minulla on huono mieli.
Tiedän, että en pärjää ilman niitä vitamiineja ja proteiineja, mutta inhoan tänään niin paljon niitä kaloreita ja ajatusta siitä, että syön.
Ja nyt illalla on otettu pari sipsiäkin. Ja mysliä. Apuaaa...
Mutta minä taistelen, sillä mun holtittomuuteni on jokatapauksessa jo vahvasti katoamassa!

Tänään siis oli ensimmäiset Streettanssi- treenit, siellä oli hauskaa ja hyvä ilmapiiri.
Mun alkuni oli vähän kankea, sillä tulin myöhässä suuntavaistoni takia.
Mulla oli ihanan itsevarma olo siellä, kaikesta huolimatta. Jos mokasin, repesin itsekseni ja yritin vain uudelleen. Muutamat ryhmässä vaikuttavat vähemmän kokeneilta ja toivon että he ottavat sitten vanhemmasta mallia ja osaavat nauraa itselleenkin, jos mokailevat.
Tässä ryhmässä on hyvä tahti, asioihin ei jäädä junnaamaan vaan mennään sopivan rivakasti eteenpäin. Vihdoin.

Opin tänään ojentamaan nilkat sillassa! Jee :D

Tää on nyt ihan sekava postaus, mutta tulipahan tehtyä.
 Olis pitänyt kirjoittaa ylös ajatukset joita tänäänkin aiemmin pyöri päässä!