Ajatuksia melkein rohkealta

Koulussa oli tänään ykkösluokkalaisten tutustumispäivä, eli meidän.
Leikittiin koko päivä niitä perus ryhmäleikkejä.
Meillä oli oman ryhmän sisäinen viestikilpailu ja siinä oli ideana pitää keppiä reisien välissä, siis viestikapulaa.
"Sulle on varmaan vaikeeta pitää se siinä välissä!"
Kiitos.
Kyllä se minunkin ja parin muun pienimmän tytön jalkojen välissä pysyi.
Ykkösten päivässä oli oikeastaan ihan hauskaa.
Ruokailun tullen pidin pääni, enkä syönyt mitään. Join vain mukin mehua.
En ymmärrä, miten se niin upean hoikka uusi kaverini on niin suloisen pieni, sillä se syö ainakin koulussa paljon enemmän kuin minä. Säälitän itseäni.

Söin kotona monipuolisen ruuan, täyden (leipä-) lautasellisen!
Hyvä hyvä, syö vaan kaikki niin jaksat tanssia. Hyvä, opin jo pikkuhiljaa. 
Nyt vähän taisteluhenkeä! Mummukin oli vieressä katsomassa.
Ruuan jälkeen oli tosi täysi olo, mutta otin vielä pienen palan pannukakkua ja hilloa.
Hyi läski. Ei vaan hyvä, hyvä että otin mummun pannukakkua!
Lopputuloksena oli vielä täydempi olo, mutta kieltäydyin ajattelemasta sitä huonona asiana, tai ainakin yritin. 
Päiväunilla nukuin pahimman täysinäisyyden pois ja herätessä oli ihan hyvä olo.
Kaiken järjen mukaan tuskin olin edes täynnä, mutta se pieni linnunannos oli minulle iso juttu.
Jokatapauksessa ajatukseni ovat sekavat, taistelen katumuksen ja ylpeyden välillä.
 
Olen hymyillyt kolme tuntia putkeen.
Ennen tanssia bussissa, matkalla pysäkiltä studiolle, tanssiharjoituksissa, matkalla studiolta pysäkille, odottaessa bussia 20 minuuttia ja kotimatkalla.
Tanssi tekee minut niin iloiseksi, vaikka ensimmäistä kertaa lyrikaalista tanssia opetellessa alku kangerteli.
Positiivisuus on minun vahvuuteni elämässä. 
Nauran itselleni, tiedän, että kyllä se bussi pian tulee ja uskon huomiseen sekä seuraavaan minuuttiin.
Kotimatkalla psykoottisesti hymyillessäni yhtäkkiä vatsanpohjaa kutitti. 
Nytkö oletkin onnellinen?
Pidin hymyn ja vastustin surullisia ajatuksia. 
On pakko jaksaa pitää se hymy.
Pidä se. Pidä se. Älä luovuta.
Älä kuuntele sitä kappaletta, sulje korvasi siltä!

Loppujenlopuksi tänään taisi olla hyvä päivä. Eikä vieno hymy ole kadonnut, vaikka kovasti takaraivossa joku juonii miten vetää suupielet alas.
Huominen näyttää, mitä silloin tunnen.