Viikko ja sen loppu

Olen vitun väsynyt.

Anteeksi siis taas viikon tauko.

Tänä aamuna piti käydä vaa'alla, sillä viime kerrasta on viikko.
Ensin piti odottaa, että vessa tyhjenee. 
Sitten kun pääsin vaa'alle, niin se ei toiminutkaan. 
Kiitos, hyvin alkoi maanantai.
Ehkä se ei toiminut siksi, että olisin järkyttynyt painostani? 
Mitä jos olen epäonnistunut ja lihonut?
Ei muuta kuin teltan kokoinen paita päälle ja kouluun.

 En olisi halunnut syödä koulussa mitään.
"Ei mulla oo edes nälkä kun just söin aamupalan" ja silti.
Turha sitä silti on murehtia, otin ehkä haarukallisen riisiä ja vähän kurkkua ja kaalia, rasvaton maito.
Loppupäivästä bussiin meno oli vähän hoipertelua.

Koulu on ihan syvältä, en millään jaksa olla siellä. 
Minulla on tavallaan yksinäinen olo, mutta ahdistun jos joku puhuu mulle. 
Haluan vain olla yksin!
Hyi helvetti, meillä oli tänään joku ryhmätyö. 
Ne ketkä pyysi mut mukaan, on oikein ihania ihmisiä, mutta minä.. 
Minä itse olen se ärsyttävä tyyppi, jonka takia haluan olla yksin.

Itseasiassa toivon jo, että terveystarkastus tulisi ja saisin jotain apua. 
En koe kykeneväni käymään koulua ainakaan noin isossa yhteisössä.

No niimpä.

En halua tehdä läksyjä. 
En tiedä tulenko tekemään, sillä pohjimmiltani olen tunnollinen.
Jokatapauksessa en vaan jaksaisi, eikä vaan kiinnostaisi. 
Olisi hyvä juttu, jos en tekisi mitään ja minut potkittaisiin ulos sieltä koulusta. 
Hyvä vaan.
Saisin olla yksin ja levätä, irrottaa yhteiskunnan olettamuksista.

Mä olen miettinyt tänään itsemurhaa paljon.
Jos mulle sattuisi jotain, tulisin vaikka kipeäksi, enkä jaksaisi sitä, niin ihan kätevästi voisin ottaa suuren puukon ja hakata kurkkuni auki.
Minä vain pelkään tätä maailmaa.
Pelkään kärsimystä, surua, sairautta.. Haluan pois.
Kaikki muistuttaa mua maailman pahuudesta: 
Kivat pitkät kynnet: bakteereita kynsien alla, hieno kännykkä:  joku on tehnyt sen olemattomalla tuntipalkalla alle 40 sekunnin sisään kehitysmaassa, ruoka: mitä jos siinä on bakteereja?, karkit: myrkkyä, pikkusisko: riitoja...

Minulla on niin paha olo, että puran sitä kiukuttelevaan pikkusiskooni. 
Ihan sama, pääasia että hän kunnioittaa vanhempiaan ja lopettaa sen vitun kitisemisen joka asiasta... eiku.
Haluan pois kotoa. 
Mutta ketään ei pyydä minua luokseen. 
Ja vaikka pyytäisi, keksisin syyn jäädä kotiin.
Haluan sittenkin olla kotona. 
 

Tänään ruokaa ottaessani otin suuren lautasen (siis sellaisen, jolta ennen söin, varmaan vuoden olen syönyt leipälautasilta) ja latasin siihen pakastekasviksia, kurkkua, ananasta, raejuustoa, siemeniä ja pari ohutta kalkkunanleikettä. Jaksoin melkein kaiken. 
No okei, oikeasti levitin kaiken suuren annoksen näköiseksi niin taitavasti kuin osasin. 
Huijaan jo itseänikin.

Ja taas välillä otan karkin. KIVIKIVIKIVI pääasia ettei kalorit ylity. Tai eihän se ole pääasia, vaan se, että söisi terveellisesti. 
Mutta ei ole voimia kiinnostua. 
Liikuntamotivaatiokin on tipotiessään ja se vasta tuntuukin hirveältä!

Syömiset on mennyt koko aikana kalorien kannalta hyvin. 
700kcal paikkeilla ollaan pysytty, mutta siihen on sisältynyt valitettavan paljon kaikkea epäterveellistä.
Viikonloppunakaan en usko syöneeni yli 1000kcal päivässä todellakaan.
Festareilla ostamastani kasvishampistakin heitin kastikkeen ja päällimmäisen sämpylän pois. 

On tässä ollut kivojakin päiviä.
Perjantaina matkustettiin Larin kanssa pk- seudulle ja lauantaina oli vuorossa WEEKEND FESTIVAL!
Pelkäsin kotona, että panikoisin tai jotain, mutta siellä minulle valkeni, että en minä ole sellainen. 
Minä tykkään riehua festareilla. Olisin tykännyt riehua vaikka koko yön siellä!
Näimme Karri Koiran, hiukan Mighty 44:a, Innan, Junon ja lopulta illalla David Guettan ihan loistavalta paikalta!
Harmitti, että perjantainakin olis ollut hyvä esiintyijä ja että lauantaina Cazzette ja Sebastian Ingrosso jäi näkemättä. Niin ja Heavyweight ja Aste, vaikka jälkimmäinen ei niin kiinnostanutkaan.
Cazzettea ja Sebastian Ingrossoa oli ihan mahdoton päästä katsomaan! 
Niin paljon ihmisiä, pienistä alueista sisään ja ulos lappaa porukkaa samaa tahtia, ilmeisesti tajutessaan, että ei sinne kaaokseen kannata mennä.
Anniskelualueelta teltan takaa olis ollut kiva seurata Ingrossoa (telttaan siis ei todellakaan mahtunut kaikki halukkaat lähellekkään), mutta ei me alaikäisinä sinne oltais päästy. 
Lähdimme kävelemään tapaamispaikkaa (josta meidät haettaisiin) kohti aika äkkiä Guettan lopetettua.
Guettan esitys oli upea! Ne kaikki laaserit ja savut ja tietenkin musiikki! Kaikki näytti olevan ihan fiiliksissä, eikä todellakaan alkanut ahdistaa (kuin ihan pikkuisen) vaikka ympärillä oli joka suuntaan yli 10 000 ihmistä varmaan. Paitsi meidän edessä ei kyllä montaa ihmistä ollut ;) 
Ja Lari heitti mut aina välillä ilmaan! Aivan sairaan kivaa!

Tällästä mulla :)

Festareilla ajattelin, että elämä voi sittenkin olla kivaa. Ja nyt taas kotiin palatessa uuvun.