maanantai 12. elokuuta 2013

Keep calm and WTFISHAPPENINGASDFGHJK

Note to myself:
Kasa karkkia ei lihota, mutta siitä tulee paha olo.
Viitaten viikonlopun fiksuihin valintoihin. 

 
Tänään alkoi lukio. 
Aluksi vähän jännitti, niin paljon uusia ihmisiä ja koulu, jonne en ole kunnolla ennen kurkistanutkaan.
Ekana päivänä kuunneltiin vain rehtorin puhe ja ryhmänohjaaja selitti säännöistä.
Toivottavasti saan pian tutustuttua mun ryhmäläisiin.

 
Meidän ryhmässä on yksi tyttö, joka on aivan sairaan pieni... 
En voinut olla hehkuttamatta siitä kaverilleni, vaikka tiedän, että hän saattaisi oudoksua sitä. 
En oikein osaa näytellä kauhistuvani jotain mitä ihailen..?
Toivottavasti se tyttö on ihan terve. Vähän kyllä epäilen.
En olekaan ryhmäni pienin...

Kouluruokailun todellisuus iski päin kasvoja jo tänään: En voi jättää ruokailua väliin. 
Miten muka selittäisin sen kaverilleni? Ei meillä ainakaan vielä ole muuta seuraa kuin toisemme.
Otin sitten tänäänkin salaattia ja hiukan kastiketta. Se on ihan siedettävää.
Niin ja siellä ruokailussa on muuten 450 muuta oppilasta samaan aikaan...

Koulun jälkeen kiertelin hetken kaupungilla kaverin kanssa ja myöhemmin Larin.
Löysin kivan nahkatakin, viidennellä luokalla ostettu lastenmalli alkaa kyllästyttää.

Mitä ihmettä mä selitän? Melkein jo unohdin mistä mun oikeasti piti tulla kirjoittamaan.
Kävin vaa'alla aamulla, paino 46,3kg. Hyvä, seuraavaksi käyn vaa'alla viikon päästä jos jaksan odottaa sinne asti.

Kotiin tultuani söin pienen ruuan, ihan hujauksessa.
Sitten tuli väsymys ja kävin vain nukkumaan, loppupäivän olen maannut sohvalla ja katsonut telkkaria.
En jaksa muuta, en jaksa.. Olen ihan uupunut ja peloissani.
Ei uusi koulu mitään auta, ei se auta paineisiin tai väsymykseen. Ei ainakaan vielä tunnu siltä.
Mitä jos siellä onkin tosi rankkaa ja mun pää hajoo lopullisesti?
Mua masentaa ja tekee mieli itkeä, mutta ei tule itkua.
Miksi ihmeessä itkisin? Kaikkihan on ihan hyvin. Eikä ole.


Mua pelottaa, että se tulee. Se väsymys ja masennus. Se kuiskii jo niskan takana kuinka se kaataa mut ja vie mukanaan. Enkä voi muuta kuin juosta, kuin unessa, jossa tuntuu ettei pääse eteenpäin.
Olen ihan lukossa. En tiedä miltä tarkalleen tuntuu, en tiedä mitä sanoisin.
Mutta tiedän mitä teen, menen laittamaan kynteni. Vittusaatana.

Saatko syödä karkkia arkena? - En.
Saatko syödä karkkia jos sulla on menkat? -Saan.
Tekeekö mieli? -Ei.
Syötkö silti? -Syön.

Joo, olen syönyt karkkiakin. Ihan vitun huvinvuoksi.



11 kommenttia:

  1. Et sä jaksa jos et syö kunnolla. Ruoka on lääke siihen.

    VastaaPoista
  2. voi kulta sä oot jo tarpeeks pieni :( ja voimia<3

    VastaaPoista
  3. Älä turhaan stressaa sitä koulua vielä, muuten siitä ainaki tulee paljon rankempaa jos siitä jo etukäteen murhedit. Koita vaan nauttia sun lukiovuosista, ne on oikeesti ihan parhaita vaikka välillä tuntuuki rankalta! Ja sä oot oikeesti nyt jo tosi pieni, vaikka sitä et ite varmaan nääkkään! Koita siis syödä kunnolla äläkä pienenny enää yhtään!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikki! Alan syömään pian enemmän ja jos en osaa, lupaan pyytää apua. <3

    VastaaPoista
  5. Kuten edelliset on sanoneet niin minustakin sie olet jo tosi tosi pieni. Ja kuten tsirpula sanoi niin sä et jaksa jos et syö. Tsemppiä kouluun. Olet ihana <3 !

    VastaaPoista
  6. Älä yritä tavotella mahdotonta - olla aina se kaikista pienin. Koska aina jostain löytyy ihmisiä, jotka on sua pienempiä. (Eikä ne oo terveitä) Ja oot kuitenkin nyt jo tosi pieni ja laiha. Ja riittävän hyvä tuollaisena kuin oot ♥ Ja yritä syödä. Se auttaa jaksamaan. Samoin se, kun tutustut ryhmäläisiis ja saat koulusta uusia kavereita. Tsemppiä muru ♥

    VastaaPoista
  7. Voi ku sä oot pieni! Voimia! <3

    VastaaPoista
  8. Voi, oot niin pieni:( miksi mä en voisi olla yhtä pieni kuin sä? Voimia paljon<3

    VastaaPoista

Mitä mietit?