Olen miettinyt vakavasti sitä, että pitää syödä enemmän että jaksaa.
Otin siis tiistaina ja keskiviikkonakin isomman lautasen päivällisellä, mutta heti eilen yksin ollessani otin sen pienimmän lautasen. Ja silti jätin ruokaa.
Se vain tuntuu niin helpolta syödä muutama haarukallinen ja heittää loput pois.
Koen paljon hankalammaksi ruuan syömisen loppuun, kuin syömisen vähentämisen.
Tällä kertaa otan helpon vaihtoehdon ja syön vain kun on pakko.
Tosi vähän tuntuu oikealta.
Minulle on kommentoitu siitä että syön liian vähän, pitää osata lopettaa ajoissa ja muistaa terveys.
Olen aina vastannut että tiedän kyllä mitä teen ja alan pian syömään enemmän.
Olin varma siitä, että syömisen lisääminen jossain vaiheessa olisi ihan helppoa. Mutta ei.
En tahdo syödä enemmän. Onko se vain tekosyy sille, etten oikeasti pysty?
Tällä hetkellä minulle on samantekevää, vaikka en söisi lainkaan, sillä minulla on kuitenkin terveystarkastus ensi viikolla ja etukäteen täytetyn kyselyn perusteella keskustelunaiheet terveydenhoitajan kanssa voivat ajautua syömiseen.
Toivon että olen terveystarkastukseen mennessä 45kg.
Vaaka katoili taas joku päivä, nyt se tuli jo takaisin, mutta ei toimi.
Myös liikuntarupeamat ovat kohottaneet mielialaani.
Keskiviikkona kävin tutustumassa minulle uudella kuntosalilla ja siellä oli oikein viihtyisää. Lihakset on yhä kipeinä ja olen siitä iloinen.
Eilen, siis torstaina, kävin vain pienellä lenkillä (2,95km) mutta se piristi. Endorfiinit täytyi saada liikkeelle, kun meinasin jälleen seota masentuneisuuteen ja uupumukseen. Lenkin jälkeen tein kunnolliset, pitkät venyttelyt, motivaattorina tanssihaaveeni.
Ilmoittaudun siis erääseen tanssikouluun. Olen jo nyt ihan kikseissä!
Postailen siitä lisää myöhemmin.
Ostoksetkin piristävät.
Keskiviikkona hain luontaistuotekaupasta purkin spirulinajauhetta ja pussin supereita marjoja.
Tänään koulun jälkeen löysin ihanan mustan perusnahkalaukun Glitteristä hintaan 2,50e!
Kavereiden kanssa en ole ollut lainkaan.. Ei kukaan minua minnekään pyydä, eikä itselläkään ole tullut mieleenkään hengata kavereiden kanssa, kuin pari kertaa.
Lari kävi kyllä yksi ilta. Kiitos.
Silloinkin olin kyllä ihan maassa läksyjen takia.
Niin, läksyjä en ole saanut oikein aikaiseksi, mutta pidän nyt tämän rennon asenteen jaksamiseni vuoksi.
Jag älskar du alla!
Puhu siellä terveystarkastuksessa rehellisesti, kerro kaikki, aivan kaikki, sillä sä tarvitset apua, vaikka toisinaan minusta tuntuu että et itse sitä havainnoi. Ei ole normaalia että ihminen ajattelee että "ihan sama vaikka en söisi mitään". Se ei ole normaalia, kaukana normaalista.
VastaaPoistaLiikunnasta saa paljon iloa, kunhan se ei mene pakkosuorittamiseksi, siitä on ilo ja mukavuus kaukana. Pidä se rentona ja hauskana, siitä on silloin sinulle enemmän apua ja hyötyä!
Jos mä vaan voisin niin seisoisin vaikka vuoden päälläni että sä voisit hyvin ja alkaisit välittämään omasta terveydestäsi, sillä se ei ole itsestäänselvyys. Sä elät itsesi kanssa lopun elämääsi, yritä tehdä siitä ajasta positiivinen ja vähemmän negatiivinen. Ystävät vaihtuu, mutta sä pysyt omissa nahoissasi, haluasit sitä tai et. Kohtele itseäsi hyvin, sillä itse lähes joutuneena syömättömyyden takia dialyysikoneeseen niin voin sanoa että sen faktan jälkeen tapahtui totaaliherääminen. En toivoisi että sinun pitää mennä niin pitkälle että havahdut!
Voimia! <3
Kiitos viisaudesta ja tsempistä, oot ihana :)♡
Poistajag älskar er alla*;)
VastaaPoistavoimia sulle, pikkunen, pyri parempaan päin <3
Sitä se teettää, kun läksyt jää ja mähän sain ruotsista viimeks kympin! Kiitos korjauksesta :D
PoistaJa kiitos, paljon voimia sullekin ♡