Öitä murut

Terve terve. Taas kännykällä rustailemassa, tää uus on kyllä niin kätevä ♡

Rannalla eilen isosisko sanoi, että syön sen mielestä tosi vähän.
Oikeastaan mä syönkin ainakin puolet vähemmän kuin se.
Ahdistavaa, kuinka perheenjäsenten seurassa pitäs muuttua pullaksi ja sitten taas yrittää yhä  pienemmäksi itseäni ja muuta maailmaa varten.
Mä söin rantareissun jälkeen muuten melko paljon kun mentiin mökkikylän ruokalaan syömään.
Olinkin sitten loppupäivän ihan täynnä.
Täysinäisyydestä huolimatta lappasin kotona karkkia naamaan kuin se olisi happea.
Illalla L:n luo yöksi ja pari pientä karjalanpiirakkaa.

Rakkaudenosoituksia ja -tunnustuksia, kosketuksia ja suudelmia.
Kesken suudelmien aloin itkeä, sillä muistelin kaikkea, mitä olemme käyneet läpi.
Itkin L:n sylissä pitkään.
"Mä olen keskittynyt niin paljon itseeni ja ongelmiini, että oon unohtanut kuinka tärkeä oot mulle.. rakastan sua ihan hirveästi.."
"Mäkin sua."

Aamulla L:n luona sain jonkinlaisen kohtauksen, heiluin levottomana, itkin hiukan ja raavein käteni haavoille. "Raavin itseäni unissani.."- niin, kun L nukkui.

Muuten tänään olen ihaillut sadetta ja ollut vain.
Inhottaa syömisten määrä, tai lähinnä laatu; karkkia, pari sipsiä, kokonainen classic-puikko (piti ensin syödä vain puolikas...), mutakakkua, perunaa... siinä nyt ne mitkä kaduttaa.


Jos mä olisin joku eläin, haluaisin olla lintu. 
Sitä sanotaan, että kuolleet syntyvät uudelleen lintuina ja perhosina.

Kun nyt en ole pitkään aikaan laskenut kaloreita ja syömiset on menneet aikalailla yli, niin suunnittelin itselleni vähän sääntöjä, joita alan noudattaa huomenna.
Huomenna alkaa myös viimeinen työviikko!

Säännöt for myself:
Arkisin saa syödä alle 700kcal.
Jos jää alle 600kcal, seuraavana päivänä saa syödä 800kcal asti.
Jos menee yli 700kcal, seuraavana päivänä saa syödä alle 600kcal.
Viikonloppuisin yläraja 1000kcal.
Ylimenneet kalorit pitää yrittää korvata liikunnalla.

Huhhuh, en tiedä koska pääsen seuraavaksi vaa'alle, joten yritä kaikkeni, että varmasti on painoa pudonnut... ainakaan en kestä katsoa reisiäni ja vatsaani.
Jos en rääkkää itseäni näin, syntyy vain arpia...

Nyt vaan toivomaan, ettei tutut nää tätä.