Hupsista, viikko jo viime postauksesta.
Viikon sisällä on ollut satoja ajatuksia ja sanoja, tapahtumia ja fiiliksiä... mutta ei;
En ole saanut itseäni kirjoittamaan.
En nytkään tiedä mistä kirjoittaisin.
Noh, jokatapauksessa on mennyt ihan hyvin.
Meinasin eilen illalla viiltää, mutta ymmärsin unen tekevän enemmän hyvää.
Nyt katson "Suurinta pudottajaa" tietokone sylissä.
Ulkona on helle, mutta mä olen saanut siitä tarpeekseni tänään töissä.
Söin hetki sitten rahkaa, jossa oli mysliä ja mustikoita.
En edes tiedä miksi söin. "Päivällisestä on kolme tuntia, nyt pitäis syödä jotain."
Mutta ei, ei mun olisi pitänyt. Tai siltä musta tuntuu.
Ei mulla ollut edes nälkä!
Aina sanon kaikille, että pitää syödä säännöllisesti, eikä sen mukaan milloin on nälkä.
Silti en itse haluaisi noudattaa sitä.
Tänään töissä tunsin jalkani mukavan pieniksi. Nyt tunnen itseni niin suureksi, että tässä suurella kulmasohvalla maatessani ketään muu ei mahtuisi tähän, edes lisädivaanille.
Yritin päästä vaa'allekin, siitä on taas ollut liian kauvan patterit loppu.
Meillä ei tietenkään ollut sopivia paristoja, joten joudun elämään luuloissani.
Toisaalta tekisi mieli ottaa karkki tai kaksi, mutta tiedän, että katuisin.
Mulla on ikävä L:llää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit?