Käytävän pöydän ympärillä istuu muutama sama tyttö, kuin aina ennenkin ruokatunnilla.
En välitä niistä vaan istuin tapani mukaan samaan pöytään tekemään läksyjä.
Ne tytöt söivät monta banaania, omenaa ja mandariinia.
Pian minäkin avasin eväsrasiani: 1/4 omena pieninä paloina, 1/3 banaani pieninä paloina sekä parin sentin pala raakapatukkaani.
En syönyt kuin puolet.
Mulle on ihan sama mitä ne tytöt musta ajattelee; jos en pysty syömään niin en pysty.
Aamupalasta oli vielä liian vähän aikaa.
Loppujenlopuksi minähän se olen joka kulkee käytävillä kuin haamu.
moii. pitkästä aikaa kirjauduin tänne ja lueskelin vähän tätä sinunkin blogia ja toivoisin todella että sun tilanne paranis tuosta mitä se nyt on. mulla itelläni kans tekis mieli taas aloittaa tällasen blogin kirjoittaminen, koska tuntuu että tarvin jonku paikan minne purkaa kaikkea.. mutta paljon paljon tsemppiä sulle ♥
VastaaPoistaIhanaa kuulla sinusta pitkästä aikaa! :) kiitos ♥
PoistaAloita vain taas kirjoittamaan jos se helpottais, ja vaikka et alkaiskaan niin kaikkea hyvää sulle ja tsemppiä! :)♡