Aamulla pieni (minulle suuri) aamupala, koulussa pakkosyötöllä 2rkl itsetehtyä hedelmäsosetta, 1rkl mysliä, hiukan chia-siemeniä ja parin sentin pala itsetehtyä pähkinä-taatelipatukkaa. Hyi helvetti- tokaisin epähuomiossa ääneen koulukaverin vieressä ahdettuani evään kitaani ja sain kummaksuvan katseen.
Useimmilla, kuten hänellä, se on niin, että jos hyvää syötävää on tarjolla, sitä on vain pakko saada vaikkei olisi edes nälkä.
Minulla taas se on niin, että vaikka olisikin nälkä ja tarjottava olisi hyvänlaatuista, syöminen kuvottaa.
Päivällä yhä pienenevä ruoka-annos kotona: en pysty syömään viimeisiä murusia, enkä edes ymmärrä mitä pelkään niissä.
Illalla väsään jonkin supersöpön iltapalan ja syötän sen itselleni pakolla.
Nukkumaan mennessä katson kalorit: paino putoaa.
Selkeästi ajatellen, toivon niin että laihdutus olisi vielä vaikeaa, kun herkuista oli vaikea kieltäytyä, kun saatoin ottaa lisää ruokaa, kun aterioiden väliinjättö oli pelottava ajatus...
Nyt kamppailen sen kanssa, että on pakko tunkea jotain sisäänsä ettei paino putoaisi. Enkä edes ole erityisen motivoitunut...
Kuitenkaan en kykene syömään tarpeeksi pysäyttääkseni sen.
Syöminen ällöttää... Ehkä siksi olen alkanut kikkailemaan hienoja välipaloja ja ruokia sekä panostamaan puhtaaseen ruokavalioon: se helpottaa ällötystä, tuo lohtua syömispakon kamaluuteen.
Laihuuteen pyrkivät: älkää menkö näin pitkälle, olkaa iloisia siitä, että ruoka maistuu.
Elämäni on tällä hetkellä ennennäkemättömän vaikeassa vaiheessa syömisen suhteen, enkä tahdo tätä kellekkään... Joskus kai toivoin tälläistä tilaa, että pääsisi haluistaan pois ja olisi helppo olla syömättä.
Nyt se on liian helppoa, elämisen käydessä raskaammaksi.
Tällä hetkellä yritän saada alas 1/4 omenaa viipaleina kanelin kanssa ja 1rkl rahkaa.
En yleensä syö yhdeksän jälkeen, mutta yritän selvitä tästä.
Pakko, olen ollut tänään lenkillä ja salilla ja syönyt n.700kcal.
Niin ja paino kiikkuu 42kg paikkeilla.
Sairaalla tavalla nautin tästä.
Sairaalla tavalla olen ylpeä.
Mutta haluanko olla sairas ja ylpeä omassa kuplassani, vai elää?
Terveyttä on helpompi hoitaa kuin sairautta. Auttaisiko jos yrittäisit keskittyä terveyden hoitamiseen, oman kehon hellimiseen ja huoltoon? Helpottaisiko se motivaatiota syömiseen? Faktojahan on kuitenkin yllinkyllin; aivot tarvitsevat rasvoja, keho energiaa, ymymym... Eikä nää oo mitään sanaelinää. Ja minut sai ajattelemaan se, että n. 70 vuoden päästä saatan olla jo 7 metrin syvyydessä maan alla... Elämä on ihmisen parasta aikaa, sulla on yks elämä aikaa kunnioittaa sun kehoa ja antaa sille mahdollisuus voida _hyvin_. Monet ihmiset eivät ennakkoluuloiltaan tiedä kuinka hyvältä oma keho on oikein kohdeltuna oikeasti suunniteltu tuntumaan! Mut hei sulla kuihtuu kroppa vaarallista vauhtia:(!! Tarviit oikeeta apua, ja iteltäs määrätietoisuutta! VOIMIA <3
VastaaPoistaJoo olenkin keskittynyt viimeaikoina tosi paljon just terveellisiin elämäntapoihin ja sellanen vahvan kehon tavoittelu toimii pienenä motivaattorina. Mulla on syömisessä nyt siis sellainen clean eating- periaate, joka pyrkii antamaan keholle just sitä mitä se tarvii. Meen tässä kuussa sinne psykologille niin ehkä ne annoskootkin saan sitten kuntoon! Kiitos :) ♡
Poistaaivan niin, hups mun keskittyminen :D tsemppiä vielä! :)
PoistaOot pienenpi kun mie. Huolestuttaa.:(
VastaaPoistaKyllä mä pärjään, säkin oot kyllä tosi pieni :c
PoistaMä itsen kärsin anoreksiasta noin vuosi sitten ja parannuin siitä myös omin voimin. En ollut kuitenkaan niin pahassa kunnossa kuin sinä olet.
VastaaPoistaMä ymmärrän todella hyvin tuon lauseesi " Joskus kai toivoin tälläistä tilaa, että pääsisi haluistaan pois ja olisi helppo olla syömättä." Mulla itsellä oli sama ajatus vuosi sitten ja nyt on taas. Tällä hetkellä toivon, että mulla olisi voimia sairastua anoreksiaan uudestaan, mutta joku mun pääni sisällä sanoo, että ei. Ehkä myös sen takia en halua sairastua anoreksiaan, koska silloin en pystyisi kasvattamaan lihaksia.. Mikä sai sut sairastumaan siihen? Pystytkö antamaan mulle neuvoja kuinka saisin pudotettua painoani hyvin nopeasti? Kuinka kauan pitää olla syömättä että paino laskee ja ilman että keho menee säästöliekeille ja pitää kaikesta rasvasta ja kaikesta kiinni?
Kysyn näitä siksi, koska mulla kun oli anoreksia, mulla paino ei paljoa kerennyt pudota...
Sä sanoit alussa että kärsit anoreksiasta n.vuosi sitten, joten miksi tavoitella sitä kärsimystä taas? Mäkin ymmärrän kyllä sun ajatuksen tietenkin, eikä mulla oo oikeutta paasata kellekkään, mutta usko sitä ääntä ja keskity niiden lihastesi ja yleensä itsesi huoltoon.
PoistaJos haluut vähentää vaikka rasvaa kehosta tms. Niin voin kyllä vinkata, että raffinoitujen (valkaistu sokeri ja suola, vehnäjauho..) ja prosessoitujen tuotteiden jättäminen pois on kokonaisvailtaisesti hyväksi keholle. Kunhan korvaa sitten jättämänsä ruuat jollain terveellisellä mutta ravitsevalla.
Mä en osaa sanoa mistä tää kehittyi taudiksi, sen vain tajusi yhtäkkiä kun oli pikkuhiljaa jo mokannut tottumuksensa.
Mä en ole paastonnut päivääkään, mutta mulle on vain jäänyt sellainen energiaraja, joka pudottaa painoa väistämättä.
En oikeen tiedä mitä sulle sanoisin kun en halua että säkin livut tautiin. :(
saanko kysyy miten pitkä sä oot? :) oon lukenu sun blogia ja kauan, ja toivon sulle kaikkee hyvää, sä voitat tän kaiken ja sit voit taas elää ilman syömisen pelkoa ♥ hurjasti tsemppii sulle ♥ :)
VastaaPoistaToki, oon 161cm eli ei tässä missään hengenhädässä olla :)
PoistaKiitos paljon ja kaikkee hyvää sinullekin! :) ♥