Yleisiä kuulumisia

Hei, anteeksi etten ole ilmoitellut itsestäni pitkään aikaan.
Välit vanhempieni kanssa ovat melko avoimet tällä hetkellä, joten olen saanut puhuttua heidän kanssaan paljon asioita.
Myös lääkäri-, nuorisopsykiatrian poliklinikka- ja ravitsemusterapiakäyntejä on ollut vähintään kerran viikossa, jolloin ajatukset ovat saaneet purkautua usein.
Parin viikon tapahtumat ja mietteet ovat kuitenkin olleet melko pinnallisia, en ole löytänyt hetkiä syvempien tuntemusteni pohtimiseen.
Koulunvaihto, tsemppaaminen kursseilla ja kaikki säätäminen liikkumisen ja syömisen kanssa on vienyt voimia.
En osaa sanoa mikä vie eniten, mikä tahansa kai voi viedä voimat näin kuulemma heikolta olennolta.

Mitä mulle sitten kuuluu?
Klassinen lähtökohta: paino paksuissa pukeissa perjantai-aamuna 39,3kg.
BMI 15, vaikea alipaino.
Olen sanonut tukijoukoilleni että ymmärrän sen olevan liian vähän ja että olen sairas, mutta tosiasiassa sitä on vaikea käsittää. Olen niin tottunut tekemään päivittäiset toimet kohtuullisen sujuvasti tilastani huolimatta, että on unenomaista että vaikkapa sydämeni voisi pettää koska tahansa. Tiedän, mutta en sisäistä.
Torstaina hoitopalaverissa oli paikalla lääkäri, "tukija" (en tiedä hänen ammattinimikettään) ja isäni.
Lääkäri totesi ravitsemusterapiassa mitatun painon pohjalta, että jos en liho nopeasti, menen päiväosastolle.
Se pysäytti. Vasta nyt olen alkanut ymmärtää että minun pitäisi olla oikeasti todella huolissani.
Tällä hetkellä yritän siis parhaani mukaan syödä painoa ylös.
Painonnousu ei ajatuksena ole kovin paha (ottaen huomioon kuinka huonosti nyt voin), mutta en tiedä mitä mielessäni tapahtuu kun syntyy tuloksia. Muuta vaihtoehtoa ei vain ole kuin tehdä niinkuin käsketään.
Olen pysytellyt n.700kcal/pv rajoilla hyvin kauvan ja kuvittelin, että muka jotenkin olisin alkanut toipumaan.
Saattaa olla, että tosiasiassa olinkin mielissäni joka kerta kun numerot pienenivät, nyt se peli ei enää vetele.
Ainoa vaihtoehto on yrittää syödä paljon enemmän, tällä kertaa oikeasti.
Syömisessä pelottaa täysi olo ja viime päivät ovatkin olleet melko vaikeita vaikka olen häsin tuskin yltänyt tuhanteen kilokaloriin.
Pelkään että täysi olo vie pahaan oloon, mutta onneksi saan tukea vanhemmilta ja joiltakin ystäviltäni, eikä pelko valtaa mieltäni täysin..?

Nyt menen mättämään chiavanukasta ja katsomaan Putousta perheeni kanssa.
Saatan tulla lähipäivinä kirjoittelemaan lisää.

~Kiitos lukemisesta~