Onnellisempaa uuttavuotta

 Joulun välipäivät ovat hujahtaneet nopeasti ja tapahtunut on kaikenlaista pientä.

Pääsin mummulassa käymään vanhanaikaisella vaa'alla, jonka neula huojui neljässäkymmenessä, vaikka vatsa ei taaskaan ollut toiminut ihanteellisella ripeydellä.

Pari päivää sitten päihitin fearfoodini: kalkkunakiusauksen (muunnos kinkkukiusauksesta, peruna ja kerma on mulle erityisen vaikeita ruokia), tosin söin sitä yhden haarukallisen.
Juuri ennen kyseistä ruokailua, kun olin kokoamassa lautastani, kyselin äidiltä että eikai kiusauksessa ole sentään juustoa, jolloin isä ja isosiskoni alkoivat ylistää minulle juustonsyömistä. Että minun pitäisi hotkia juustoa.
a)juusto on rasvaisuutensa takia pelottavaa b)juusto tehdään maidosta, joten rasva on huonolaatuista ja eläinperäistä.
Asia ahdisti minua niin, että aloin itkeä ja jätin lautasen siihen "Okei mä en sitten syö mitään!!" (palasin rauhoituttuani).
Tämän jälkeen minun ruokailuni ovat sujuneet ilman painostuksia.

Eilen haastoin itseni ja söin iltapalalla puolen sentin palan patonkia (se oli lisäaineetonta, joten uskalsin, vaikka siinä onkin vehnäjauhoa ja hiivaa) ohuella juustonsiivulla ja oikeastaan nautin siitä (tänään otin puolet pienemmän palan, mutta kuitenkin).
Vietin aiemman osan päivää keittiössä tehden nugetteja (kaupan nugetit on ravintoarvottomia roska(ja rasva)kertymiä jos multa kysytään) ja juustotonta sitruunajuustokakkua, puhtaat kunnon ruuat menevät alas ilman ahdistusta.

Tänään vietin monta tuntia tehden juuressipsejä, paljon parempia monin tavoin kuin tuolla kaapissa lojuvat perunahöttö-lisäaine-keinotekoisilla aromeilla höystetyt lastut. Hyvä mieli ja maku (meidän uudenvuoden vieraatkin ihastuivat niihin).
Olen näinä päivinä todella miettinyt sitä, että minun on pakko syödä enemmän, silti joka ilta laskeskellessani huomaan syöneeni ihan yhtä vähän kuin eilen, eikä tämä voi jatkua.
Minä kuihdun. Jalkani ovat olleet tänään kovin väsyneet, vaikka tein eilen vain 50:2 askelkyykkyä, 3minuuttia lämmittelyä ja 15 jännehyppyä (jumppaan lisäksi joka aamu ja pitkin päivää, mutta jos poikkeuksista puhutaan) jalkojen rasituksen osalta.

Ei auta muu, kuin ottaa itseä niskasta kiinni.

Apuna kohti elinvoimaista oloa yritän ottaa kaiken avun vastaan ja olla vähemmän itsepäinen.
Lisäksi panostan mahdollisimman puhtaaseen, luonnolliseen, käsittelemättömään ravintoon, joka antaa minulle sen mitä kehoni tarvitsee, ilman pahaa oloa huonolaatuisten ruokien sisältämistä aineista (tämä ei ole minulle enää uutta, mutta mainittavaa).
Treenaamisessa kuljen kohti terveempiä tavoitteita (yritän nohtaa laihdutuksen) tarpeeksi itseäni haastaen, mutta kuunnellen kehoni lepotarpeita.

En tiedä kumpuaako muutoksenhaluiset ajatukseni tästä ajankohdasta, mutta sattumaa tai ei, yllämainitut teemat voin liittää tulevaan vuoteen.
Jos inspiroidun, yritän kirjoittaa niistä tarkemmin omissa postauksissaan jonain päivänä.

Toivon kaikille ihanille lukijoilleni ja sattumalta lukemaan eksyneille siunattua ja onnellista vuotta 2014 <3

Ps. oliko tää mun 100. postaus?