Parsakaalissa on enemmän hyvää kuin salaatissa

Eilinen aamu meni taas ahmiessa, päivällä en suostunut syömään mitään, illalla imaisin smoothien (banaania, ananasta, kauramaitoa, chiasiemeniä) ja haukkasin jotain pientä. Ja vähän isoakin ja pelottavaa.
Kerroin isälle kuinka pahaa oloa (häpeää!)inhoamieni asioiden syöminen tuo.
 Isä tarjoutui piilottamaan meidän karkki(jms.) varastot, olen niin kiitollinen!
Pyysin äitiä viemään sipsipussin piiloon kun lopettaa niiden napostelun ja äiti taas ihmetteli että millä mä sitten elän..
Herranjestas, mä olen varmaan tuntikausia puhunut äidillekin mitä haluan ja mitä mun tarvitsee syödä ja mikä ei ole kellekkään hyväksi ja hän kuvittelee että tulen terveeksi ja onnelliseksi syömällä sipsejä päivittäin kuvotukseen asti?
 "No voi vittu äiti, oisko bulimia sitten parempi kuin tasapainoisuus?"
Sellaiset hyvänyön toivotukset.

Yöllä heräsin pahaan oloon. Onneksi telkkarista tuli Jopetshow. Mitä hemmettiä mä oikein teen.

Tänään en ole pahemmin itseäni syömisillä satuttanut, olen syönyt kyllä paljon, mutta en sellaisia asioita, jotka aiheuttaisivat pahaa mieltä. Kyllä tää tästä lähtee.
Ajattelin pian lähteä kävelylle (ja vähän ehkä hölkkäilemään) metsäreitille. Ehkä tästä tulee jo ihan hyvä päivä.
 Ei, en parane tänään, enkä tule onnelliseksi yhdessä päivässä. Mutta ehkä tänään on vähän helpompi päivä.

Silmät on niin kliseinen ja helppo aihe, mut eipähän tarvi ponnistella, kun antaa kynän vaan heilua.
Ps. se on pupu. (ja 5min kuvan jälkeen sen silmä oli veressä. Heh.)

Mä olen alkanut harjoitella luovuuttani taas, välillä vähän jopa haaveilen.
Eilen meinasin lakata kynnetkin, mutta jäin piirtelemään muuta ja lannistuin niiden kynsien suhteen.
Nyt katkesi ajatus. Olen vähän levoton. Odotan. Mua jännittää jokin, silleen positiivisesti- I guess.

Mulla ei ollut mitään erityistä syytä kirjottaa, mutta kyllä tässä vaan tekstiä syntyi. Alunperin mun piti tulla vaan postaamaan tää giffi. I love juu pewds.