Blogi täyttää tänään vuoden, joten pakottaudun kirjoittamaan jotain.
Tuntuu epätodelliselta, kuinka erilaista elämäni oli vuosi sitten. Aloin ottaa laihdutuksen tosissaan.
Paskalta kai silloinkin tuntui, mutta muut seikat peittivät sen alleen.
Viime postauksen jälkeen menin ulos ja hölkkäsin osan mukavasta metsäretkestäni.
Sama toistui pari kertaa viime viikolla pienen lihastreenin kera ja se tuntui hyvältä. Olin hetken aika iloinen.
Sitten Nuorisopsykiatrian päiväosastosta tuli osa arkea ja nyt tuntuu taas pahemmalta kuin aikoihin.
Ympäristö on siinä mielessä turvallinen, etten pääse ahmimaan, mutta parina päivänä olen kuitenkin kiusannut kehoani päästyäni kotiin.. minä kun en syö eineksiä. En vaan syö.
Vitun "perusterveellinen" sairaalaruoka, enkä saa vegaanivaihtoehtoa. Valkosta sokeria, raffinoitua suolaa, kermaa, juustoa, ties mitä makuaineita...
"Otatko edes tota perunamuusia, kun et sä parilla porkkanalla ja kurkulla pärjää.."
"En. Ihan turha sitä tohon lautaselle on ottaa, kun en sitä kuitenkaan syö."
Mua oksettaa olla siellä ruoka-aikoina, tänäänkin ne söi pakastemunkkeja ja kaupan "simaa".
Ainakin olen saanut pari kertaa porukan hiljaiseksi kertomalla vähän faktoja oikesta ruuasta.
Tänään olenkin tehnyt suurimman viillon käsivarteeni. Ahdisti niin paljon. Äiti osti kaikkea oksettavaa. Jopa valmismunkkeja (jotka on kaukana isoäidin munkeista nimestään huolimatta). En tule syömään niitä, mutta on raivostuttavaa katsoa kun muut tunkevat niitä naamaansa. Taidan olla ehkä vähän mustasukkainenkin, minä kun teen huomen aamulla raakamunkkeja.
En jaksa välittää käsivarren arvista.
Toisaalta haluisin ehkä kertoa terapeutille ensi tapaamisella (piti tavata tänään, mutta osaston porukka ei halunnut päästää mua kävelemään niin "pitkää matkaa"), mutta pelkään joutuvani vielä kamalampaan paikkaan kuin avohoito.
Nyt yritän sietää itseäni jotenkin.
En ennen ole vaipunut tällaiseen epätoivoon, mutta pari päivää sitten päässäni alkoi itää ajatus siitä, että mitä jos en koskaan paranekaan.
Pari ilonpilkahdusta: olen alkanut taas vähän piirtää, kun ei osastolla muutakaan tekemistä ole + isä osti mulle lipun Jaakko Halmetojan luennolle (suosittelen googlettamaan!) Ihanaa, kiitos! <3
Hyvää vappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit?