keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Long time no see

Olenpa aktiivinen bloggaaja.


Tässä joutessani ajattelin vain tulla kertomaan vähän kuulumisia. Mun pitäisi olla tällä hetkellä koulussa, mutta luovutin jo sen kanssa loppukevään osalta (4.jakson kurssit meni kuitenkin ihan kivasti!). Sain sairaslomaa. Lääkärini pisti myös lähetteen nuorisopsykiatriselle päiväosastolle. Jep.
En oikein tajua mitä tapahtuu.


Menen osastolle ihan hyvillä mielin, koska päivät valvotussa ympäristössä tuntuu turvalliselta ajatukselta.
Ei tarvi jaksaa pikkusiskoa tai vahingoittaa itseään "herkku"kaappien antimilla. Hyi. Oksentaminen ei ole ollut kaukana pari kertaa kun olen oikein innostunut mättämään. Arvioikoon ketäkin sitten mikä mättämiseksi lasketaan, pointti oli se kamala tunne.
Paino ei ole noussut, BMI yhä 15 paikkeilla. Kai.
En seuraile painoani kotona.


Monet päivät olen kylpenyt masennuksen kourissa ja halunnut vain kuolla. Lohdullinen ajatus aina silloin tällöin. Tänään on sellainen päivä, että puuhaileminen pitää ajatukset kasassa vaikka muutamia suupaloja kadunkin. Minua on kielletty juoksemasta, ettei mulle ilmaannu rytmihäiriöitä sykkeessä, mutta rikoin tänään sääntöä. Kokeilin vain.. ja se oli ihanaa. En halua joutua salailemaan juoksua, vaan päästä harrastamaan sitä taas, ihan luvan kanssa. Täytyy kirjoittaa tämä johonkin näkyville, ehkä jaksankin uskoa paranemiseen joskus.

Lainasin myös kirjastosta ison kirjan kuntoilusta. Vaikka tiedän riittävästi, haluan varmistuksia ja selkeitä ohjeita tielleni. Se taitaa kertoa vähän siitä, etten ole enää niin itsevarma kuin joskus. Ravitsemusasioissa tosin harvoin saan hillittyä itseäni, jos tunnen että joku kaipaa valistusta. Äiti väittää, etten syö normaalia kotiruokaa, mutta meillä taitaa olla vähän eri käsitys siitä, minä kun en näe E-koodeja ja tehotuotantoeläimien oloja kovin "normaaleina".
Haluan pois kotoa. Jonnekin missä minut hyväksytään. Haluan joskus tavata jonkun, kenen kanssa oikeasti tunnen oloni arvokkaaksi ja että minua kunnioitetaan, niinkuin minä kunnioitan muita parhaani mukaan.
Tunnen usein olevani melko yksin.


Ärsyttää, olisi juttuja joista haluisin vielä kirjoittaa. Mutta ei vaan tunnu nyt siltä..


Pari ihanaa ja reippaampaa bloggaajaa haastoivat mut taannoin.. Yritän väsätä haasteet pikkuhiljaa kasaan.

2 kommenttia:

  1. Ihana kuulla sustakin jotain! Oon miettiny et mitähän sulle mahtaa kuulua..Mutta paljon voimia sulle, kyllä sä selviät kaikesta, oot vahva. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mäkin olen miettinyt päivittäin kaikkia täällä, kuten sinua <3

      Poista

Mitä mietit?