Afraid to let go. Chained on ego.

Mä oon elänyt jonkin aikaa ehkä kuuntelematta tunteitani, sysännyt tunteeni syrjään ja luottanut vain siihen mitä tiedän.
Ajatellut, että tunnen, mitä minun pitäisi tuntea.
Mä tiedän, ettei mun tarvisi huolia hyväksytäänkö minua sellaisena kuin olen, siksi mä ehkä tavallaan olen sulkenut silmäni siltä, miltä musta tuntuu vielä usein: huonolta.

Lähde

Vai pelkäänkö vain jättää menneisyyden tuntemuksia taa ja hyväksyä, että tässä ollaan menossa eteenpäin, parempaan päin? Afraid to let go?

Tuskin tämä pelkkää pelkoa on, olen valmentanut mieltäni ottamaan vastaan tulevan hyvän. Tosin hyvää, hellyyttä, positiivista huomiota saadessani helposti peräännyn ja hämmennyn.

Anyway, I'm just gonna tell you how I feel right now.
Mä järkeilen nykyään kaiken, analysoin ja mietin miltä musta pitäis tuntua, mutta oikeesti mun on vaan päästettävä ulos miltä musta oikeesti tuntuu. Vaikka ne tunteet olis kaikkea sitä vastaan, mitä tiedän itsestäni ja tunteista yleensä.

Mä häpeän. Mun on vaikea olla läheisteni seurassa, sillä he ovat nähneet mut hyvin pienenä, enkä todellakaan enää ole yhtä pieni. *
Mä pelkään syödä, sillä musta tuntuu että kaikki lihottaa mua. * Siitä huolimatta mä syön ihan holtittomasti, ilman mitään kontrollia.
Kun jotain ikävää tapahtuu, kuten tänään isän huutaessa mulle (siitä, etten suorita velvollisuuksiani) mä menetän toivoni täysin, vaikka mitä yrittäisin järkeillä ja syön ja syön ja syön, vaikka kaikki tämä muiden perheenjäsenten karkkilaatikoilla käyminen lisää pahaa oloa ja häpeää ja LÄSKIÄ entisestään.

Mä vaan tarvisin apua. Vaikka mulla on tuolla jossain yhteisö, joka hyväksyy mut tällaisena, mä olen tosi yksin oireideni kanssa.
Haluisin jonkun, joka olis aamulla vieressä, auttais ajoissa ylös ja kertoisi, että päivä onnistuu. Kertoisi, ovatko vaatteeni ok ja mitä tänään tehtäisiin. Auttaisi valitsemaan ruokia ja syömään sopivasti. Pitäisi mua aloillaan kun meinaan juosta karkkikaapille ahmimaan. Illalla halaisi ja kertoisi, että mä olen onnistunut ja tähdet ja kuu ovat puolellani, vaikka millainen päivä olisi takana.

Mä vakuuttelen itselleni että kaikki on hyvin.
Maailma on ihana ja rakas. Koko maailma on minussa ja sinussa.
Jokainen on yhtä ihana ja rakas kuin koko maailma.
... Paitsi minä.*


*Joo, ihan täyttä omaa kuvitelmaa. Tiedän ettei välttämättä pidä paikkaansa, muttakun... TUNTUUU siltä.