Until it's gone

"Kyselyn perusteella lääkäri arvioi että sulla olis keskivaikeeta masennusta. Tuntuuko susta siltä?"
Hitto, ei enempää tauteja. En jaksa. Mulla ehkä on masennus. Mä ehkä haluan tappaa itseni useammin kuin jokatoinen päivä. Mä ehkä viilsin taas.

Mä mietin vähän itseinhoa. En mä halua inhota itseäni. En oikeastaan osaa inhota ketään.
Mutta jos jotain itsessäni inhoan niin se on tapa, jolla itseäni kohtelen. Kidutan itseäni tietoisesti. Päätin taas että tämä päivä syödään säännöllisesti ja hyvin, eikä hankita pahaa oloa. Toisin kävi.
Tänä iltana mulla on silti erilainen fiilis päättäessäni huomisesta tsemppaamisesta.

Mä tiedän miten saan itseni voimaan hyvin, mä tiedän mikä on hyväksi ja mikä huonontaa oloa. Mä jaksan jauhaa muillekin asioista jotka on aiheuttanut niiden huonot olot ja kerron mikä auttaa.
Itseni hoitaminen onkin jäänyt varjoon. Musta vaan ei kai yksinkertaisesti ole tuntunut sitä, että ansaitsen voida hyvin. Kyllä mä hitto vie ansaitsen.  Ja vaikka en ansaitsisi, miksi kiusaisin itseäni ja siten myös ympäristöäni huonoilla toimintamalleilla, kun kerran osaan tehdä itselleni hyvää ja näin mahdollistaa hyvän jakamisen myös ympärilleni?
Haluan tuoda hyvää energiaa ympärilleni, haluan vaikuttaa läheisiin ihmisiin ja kaikkiin eliöihin hyvällä tavalla, auttaa, opettaa ja pitää huolta.
Ympäristöstä huolehtiminen ei onnistu jos itsestä ei välity hyvää energiaa ja hyvää energiaa välittyy vain jos sitä saa syntymään hyvillä teoilla itselle ja ympäröivälle maailmalle.

Mä tarvin uuden blogin. En mä halua syömishäiriöblogia. Ei ruoka ole enää ainoa asia joka mietityttää.
Pari vuotta olen tukahduttanut itseäni. Pari vuotta ovat silti antaneet minulle paljon, enkä ajattelisi niitä asioita, mitä nykyisin ajattelen paljon, jos en olisi kokenut tätä kaikkea. Mua jännittää. Jotain on tapahtumassa. Mä aion tehdä siitä helvetin hienoa. Hienoa sullekin.

Mä jaksan, mutta se on siitä kiinni annanko itseni jaksaa. Ehkä sitten voin oikeasti saada jonkun muunkin jaksamaan paremmin. Vaikka sut.

Olen ajatellut paljon, mutta en ole lluottant kykyihin kirjoittaa varsinkaan iltamyöhään. Ihan sama. Pääasia että ajatukset tulee ulos, että mä näen ne, että muutkin näkee.

Myönnettäköön vielä, että halaus kelpaisi näin päivän päätteeksi. Taidan halata perheenjäseniä aamulla. Ihan vaan koska rakkaus ja läheisyys on ihana juttu ja ikävöin sellaista.