Aivan sairaasti vituttavat naiset

Tänään oli ihana sää lenkkeillä! Ei liian lämmintä ja sade oli tehnyt ilman kosteaksi eli helpoksi hengittää.

L ei voinut olla tänään, joten kerrankin mulla oli aikaa muille kavereille. Olin P:n luona (rakas, pitkästä aikaa!) ja pikkuserkkukin oli siellä (tai joku sellainen...). Pyöräiltiin ympäri kaupunkia ja otettiin yhdet. Vaikka olen jo vähän unohtanut, millaista heidän kanssaan on, oli ihanaa viettää iltaa juuri näin. Naurettiin, otettiin kuvia, ilmeiltiin, puhuttiin vähän syvällisempiäkin (kerroin P:lle, että E oli kertonut heidän pohtineen jotain mun juttujani. P sanoi, ettei ole varma mitä tarkoitan, sillä he ovat pohtineet minun tilannettani moneltakin alueelta. Ei kuitenkaan puhuttu siitä enempää, puhukoon keskenään mitä puhuvat, minä saan kuulla, kun on jotain mitä he haluavat sanoa.) ja kuunneltiin musiikkia, kaikki kahden tunnin sisään! 
Voi kyllä, mieluummin poljen ympäriinsä, kuin istun mopoauton kyydissä muiden päättäessä minne mennään.

P:n äidin miesystävän kanssa kun oltiin tupakalla (sssst salaisuus!), juteltiin syvällisiä, kuten tapana hänen kanssaan. Pikkuserkulla oli tänään vähän huolia ja Päm (P:n Äidin Miesystävä :'D) oli huomannut sen ja kysynyt "onko jokin huonosti?". Pän kertoi meille että häntä "vituttaa aivan sairaasti naisissa se, että kun niiden silmistä, eleistä, äänensävystä, kaikesta huomaa, että joku on huonosti, naiset silti vaan vastaa 'ei mitään'. Valehtelee päin naamaa! Kyllä sen ymmärtää, jossei halua puhua, mutta voisi edes myöntää, ettei kaikki ole hyvin. 'On, mutta en halua puhua siitä.' olisi paljon rauhoittavampi vastaus." Hassua, että hän katsoi suoraan minuun puhuessaan. Mutta, pistin tuon korvan taakse,  
minä olen juuri sellainen sairaan vituttava nainen liian usein.

En siis riehunut koko yötä ulkona (edellinen postaus), tulin yhdeltätoista kotiin. Toisaalta, mikä estää vielä lähtemästä? Voi olla, että ainoastaan mun tylsät tottumukset. No okei, pitää jokatapauksessa herätä huomenna pikkusiskoa holhoamaan, mutta lupaan sulle, että joku yö mä riehun ulkona niin paljon, kuin huvittaa, niin paljon, kuin joskus ennen!

Ruakaaa
Söin tänään ehkä hieman yli SGD:n määräämän rajan (650kcal), ehkä, sillä juhlatarjoilujen ja "päivällisen"(edellinen postaus) kalorit on vähän pimennossa.

Liikuntaaaa
Lenkki 6,25km 46min 285kcal. 

Näillä kulutuksilla ja hillinnällä ruuan suhteen olen varsin tyytyväinen.
Vaaka muuten on sitä mieltä, että olen vielä täpärästi 48kg:n puolella. 

Ps. Jaksatteko oikeasti lukea näitä, vai postailenko ihan liikaa?

You keep playin' with fire

SGD menee ihan ok, ylitin eilen kyllä ihan liikaa, mutta en jaksa murehtia eilistä. Tai tätä päivää, söin taas illalla liikaa. Päivä meni hyvin, mutta sitten tuli taas sipsit ja karkit.

Eilenkin se kaatui niihin sipseihin, joita L osti pussin. Söin varmaan puoli pussia.
Ensin olin varma, etten ottaisi yhtään. Sitten ajattelin, ettei tää mun touhu ole tervettä, että ihan vaikka L:n mieliksi otan pari ja vastustan kieltoa.
Lopulta, kun L nukahti hetkeksi ja vahinko oli jo tapahtunut, minä tartuin puukkoon. Kun L heräsi, hän luki minusta, että kaikki ei ollut hyvin. En voinut muuta, kuin nostaa hihaa ja näyttää. En pystynyt puhumaan.

Tein muuten masennustestin (linkki) ja sain siitä 22 pistettä kolmestakymmenestä. Ei tollasiin saa liikaa takertua, mutta kyllä se vähän pysäyttää. Kumpa vaan voisin jättää mun negatiiviset tunteet tostanoin taa ja olla taas se, mikä olin joskus. Olen minä silti minä, optimisti, rohkaiseva, vahva, positiivinen... Mutta mussa on joku, joka estää mua toimimasta niin, kuin mulle olis ominaista. En jaksa... Häpeän mun arpia. Häpeän sitä, että olen joutunut tähän, eikä muut vaan voi ymmärtää... Ne kattoo mua, kuin jotain huomiota kerjäävää angstia, mutta mä en ainakaan edes usko, että sellaisia on olemassa. Kun ei vaan voi sille mitään, ettei enää jossain vaiheessa pysty hymyilemään, ei sille voi mitään...

E linkkasi mulle tänään videon, jossa eräs tyttö kertoo oman kokemuksensa anoreksiasta. E on ihan meedio, hän oli jutellut meidän yhteisen kaverin P:n kanssa musta myös, mutta en ole sille vihainen. En todellakaan. Ne oikeasti välittää. Vaikka ei hengailla usein, niin silti ne ajattelee mua... Ja mä niitä.
Se video oikeesti laittoi miettimään, niin paljon samanlaisia juttuja, mitä mun elämässä tapahtuu kokoajan. No okei, en sentään vielä laske purkasta kaloreja.

Toisaalta mua pelottaa, että mitä jos tuun ihan hulluksi ja en syö mitään ja pilaan kaiken. Muisti menee, koulu menee huonosti... Mutta en halua lopettaa! Voin lopettaa sitten kun olen tarpeeksi laiha (niinhän ne kaikki sanoo...). Tää vaan tuntuu välillä niin vaikealta... En voi olla niin heikko, että himoitsen jotain hemmetin herkkuja... Ne ei ole hyväksi. Mieluummin hoikka vartalo, kuin hetken herkuttelu. Olin niin iloinen tänään, kun sain kireimmät shortsini jalkaan, eikä jalat pursuneet niistä yhtään niin paljoa, kuin jonkun aikaa sitten. Mun reisien väliin tuli oikeasti niissä sellainen selvä väli! Tulee mulla muutenkin, mutta niissä tuli ihan ylös asti! En halua menettää sitä rakoa joillekkin karkeille ja sipseille.

Vaaka muuten on taas toiminnassa... 48,7kg HELVETTE. Ei sais toivoa turhia, niin ei joutuisi pettymään. Mun keho taitaa vaan olla jo vähän säästöliekillä, joten, kun dieetin jälkeen alan syömään vähän enemmän, sen pitäis tipahtaa.

Ps. Kirjotin tän alunperin perjantai- yöllä (jatkoin nyt lauantaina loppuun), mutta jätin kesken silloin, koska L tuli meille. Ai että kun mä vuodatin sille yöllä... Onneksi se kuitenkin tukee mua. Niin kauan kuin jaksaa. 

Joka päivä tulee hetki, jolloin mä vaan toivon kuolevani. 
Aamulla olen joskus pettynyt, että herään.

Apua

Hei mitä mä teen? Kello on varttia yli kolme ja mä olen jo ylittänyt tän päivän SGD kalorirajan. Lisäksi pitää vielä olla syövinäni ruokaa jossain vaiheessa!

Kestävyys jne. Liikunnallahan se pitäisi kuluttaa, mutta lenkille en voi mennä koska ulkona on liian kuuma mun sietökyvylle (nössö). Illalla viilenisi, mutta mennään kavereiden kanssa elokuviin (en osta herkkuja!).

On meillä se crosstrainer sentään, pitäisi vaan opetella katsomaan siitä se kulutus... En ymmärrä sitä.

Ehkä vielä vähän lihaskuntoa?

Kyllä tää tästä.

No ei tää nyt kyllä tästä! 

Ihan surkea olo, oon ylittänyt kalorirajan yli 300kcal enkä ole liikkunut! Päivä meni liian nopeesti.. Tai mitä tässä nyt selittelemään, asia on miten on! 

Minä epäonnistuin.

Huomenna voin toimia fiksummin, tänäänkin on kaatunut vain huonoihin valintoihin. 

Rypäle vai karkki? Omena vai muroja? 

Elokuvissa en sentään syönyt mitään (no L pakotti ottamaan yhden popcornin ja puolikkaan lakupalan...), juomaksikin otin kotoa vesipullon. Elokuvareissusta olen ylpeä, annan siitä johtuvan voitontunteen vuoksi melkein anteeksi itselleni ja jos huomenna oikein tsemppaan, voin antaa kokonaan anteeksi. Kyllä tää tästä! Tsemppiä muillekkin!

Poutasään jälkeen on myrsky

Toinen päivä SGD:tä on mennyt ihan ok. Tähän mennessä olen kyllä ylittänyt sen 300kcal aika reippaasti, mutta olen kuluttanut tunnollisesti suurimmat mokat pois. Tähän mennessä siis yhteensä 360kcal. Sorruin pariin keksiin, mutta annan anteeksi tältä päivältä.

Olin tänään pitkällä lenkillä, sen oli tarkoitus olla pidempi, mutta aurinko alkoi porottaa kesken lenkin. 6,05km 48min 266kcal. 

Vaaka ei edelleenkään ole voimissaan, joten en yhtään tiedä mitä painan. Yleisesti mulla on nyt kuitenkin aika toiveikas olo painon suhteen ja muutenkin tuntuu hyvältä. On mukavaa, kun on jotkut tarkat säännöt, joita noudattaa parhaan mukaan. Kaikki menee vähän sekaisin, jossei ole selkeitä tavoitteita.

Vähemmän syömisen huomaan kyllä heti. Seisomaan noustessa pyörryttää helpommin ja ateriat uppoaa kyllä melko nopeasti. Vettäkin juon nyt enemmän ja nälkääkin se hiukan ehkäisee janon lisäksi. En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin, lyö vähän tyhjää.

Onko muuten sun mielestä sellaiset maustamattomat jne. pähkinät sellaisia, jotka pitäisi laskea SGD- kaloreihin? 

Olen syönyt muutamia cashew- ja pekaanipähkinöitä, enkä ole laskenut niitä mukaan.

Viime yönä muuten, kun L oli meillä, mulle tuli yhtäkkiä huono olo. Siis henkisesti. Mua pelotti vähän ja tuntui jotenkin epätodelliselta.. Halasin L:llää ja sanoin sille "oon syönyt liian vähän. Mua pelottaa, että syön pian vielä vähemmän ja tulen kipeeksi, mutta mua pelottaa myös syödä enemmän...". L otti minut syliinsä ja rauhoitteli "ei sun tarvi pelätä mitään, oot tässä mun kanssa turvassa."

Toivon, ettei tule taas huonoa oloa illalla. 
Harmittaa, etten osaa kuvailla sitä paremmin...

Nyt on muuten ihana sää! Vaikka helle on ihan mahtavaa, niin kyllä tässä ukkosmyrskyssä on sitä jotain!

Ps. Löysin pakastimesta purkin (itse poimittuja) mustikoita. Sulatin niitä kippaan ja söin sellaisenaan, maistuu (myös omalletunnolle) !

Kesäyö

Nonni, maanantaina kolmas kuudetta, ensimmäisenä päivänä mun SGD:tä kertyi yhteensä 785kcal (kunnon fail).

Sain kuitenkinkin kahdella lenkillä ja rankalla lihaskunnolla kulutettua ainakin 350kcal joten loppusummaksi tulee 435kcal. Tavoite oli 400kcal, mutta ei noin pieni heitto haittaa. 

Ärsyttää, olisin äskettäin käynyt vaa'alla, mutta siitä oli taas patterit loppu. Oikein mietin mielessäni jes, nyt koittaa hetki mitä olen koko päivän odottanut, mutta 00000 näytöllä puhkaisi kuplan. 

Juoksin tänään siis illalla ja aamulla lenkit, 2,5km 21min ja 2,75km 19,5min. Illalla kokeilin sitä tabata- menetelmää (jep, en herännyt lauantaina ajoissa) ja se oli ihan mahtavaa! Ideana siis on, että valitaan tehokas liike, jota tehdään täysillä 20s ja levätään 10s, niin kauvan, kunnes 4minuuttia on kulunut. Sitten seuraava liike. Itse tein punnerruksia, vatsarutistuksia, vatsoja painon kanssa, kyykkyjä, lantionnostoja ja kahdenlaisia selkälihaksia. Treenin jälkeen menin vielä ulos.

 L on tulossa meille pian, joten en viitsinyt mennä koneelle asti. Nyt jatkan Sinkkuelämän katsomista Dvd:ltä. Jes <3

Ps. Jee mun peppu ei enää roiku niinkuin ennen :D

Tänään lähtee

Lauantaina sain todistuksen kouraan keskiarvolla 9,33 ja kolmen stipendin kera. Olen tyytyväinen. Kaikkeista ylpein olen Fair Play- stipendistä, joka annetaan sellaiselle, joka pitää yllä hyvää henkeä ja ottaa muut huomioon. Siskolla oli valmistujaiset, onnistuin olemaan ahmimatta siellä. Illallakaan en syönyt kuin näkkäriä ja pari sipsiä. Melkein kaikki meidän kaupungin nuoret oli rannassa juhlimassa lauantai- iltana. Itse en juonut kuin pari, jotka kaverit tarjosi mulle, mutta ihan hyvä niin, ei olisi ollut kiva olla sen tytön asemassa, joka haettiin ambulanssilla yöllä sairaalaan.

Eräät tytöt, joiden kanssa en ole ennen ollut pajoa tekemisissä, olivat kivaa seuraa lauantaina. Aloin itkeä kun he sanoivat minua kauniiksi! Se oli uskomattoman hieno tunne, mulla on aina ollut niihin tyttöihin pieni alemmuuskompleksi, ja nyt ne kehuivatkin minua vaatteita ja kynsiä myöden. En enää suostu ajattelemaan näistä tytöistä pahaa ajatusta, hyvät teot ja sanat on korvaamattomia.

Sunnuntainakin syömiset menivät ihan hyvin, koko päivän oli silti aika huono fiilis. Menin ulos kavereiden kanssa, mutta samassa porukassa oli vähän oudompia tyyppejä ja halusinkin heti kotiin. Sitten vain makasin kotona ja mietin kaikkea. 

Joka päivä mä mietin mitä merkitystä mun elämällä on. Mä oon turha. Ja läski. Mä oon niin syvällä tässä, ettei ole paluuta. Oon yksin mun omassa maailmassa enkä näe syytä tai keinoa toimia kuin muut. Mä olen täällä ja täällä saa ja ei saa syödä eri asioita kuin siellä muualla. Niillä muilla on ihan hyvä olla siellä, mä en vain ole sen arvoinen.

Mä en tahdo ruokaa, en tahdo mennä syömään sitä. Onko mun pakko? Jos en mene, laihdun, mutta joku saa musta otteen. Tahdon olla myös terve.

Illalla menin uudestaan ulos.
"Mikä fiilis?" L kysyi
"aika ulkopuolinen"
hetken kuluttua yksi tyttö kysyy:
"Miksi sä olet yksin?" En osaa vastata.

Tänään maanantaina aloitin sen SGD:n! Tähän mennessä on kertynyt jo 365kcal, mutta pitää pysyä vahvana. Olen ollut tänään jo lenkilläkin (joka jäi helteen takia alle 3km), joten pieni heitto ei maailmaa kaada.

 

Ihan itte kirjasin vihkoon. Huono laatu...

Kaivoin shortsit kaapista esiin ja olen iloinen näihin laventelin värisiin. Ostin ne viimevuonna koossa 36, muistaakseni kaupasta oli pienemmät koot loppu. Näitä shortseja on ihana pitää, koska ne ovat hiukan isot, mistään ei pursu mitään!

Ps. Meillä menee kokoajan sähköt, ukkostaa <3
Pps. Oon niin ilonen, että meillä on rypäleitä! <3